Sivu 2 / 2

Hiljainen tieto hyötykäyttöön!

Suurten ikäluokkien hiljaisen tiedon katoaminen on iso ongelma johon pitäisi järjestelmällisesti puuttua yrityksissä ja yhteiskunnassa yleensä.

50 ikävuoden jälkeen pitäisi olla jokin tapa miten osaamista jaetaan tai dokumentoidaan yrityksissä ja mahdollisesti ennen eläkeikää tällaisessä järjestelyssä oleva työntekijä voisi keventää työtaakkaansa työuran loppua kohden sekä myöskin jatkaa sitä eläkeiän jälkeen joka keventäisi eläkkeelle menon kynnystä ja syrjäytymistä.

Pahaimmillaan eläköityvät/eläkkeellä olevat voisivat saada jotain eläke tms. etua jos osallistuvat nuorten/työttömien pajoihin viikoittain jossa jakavat omaa tietämystään ja osaamistaan nuorille.

Sama asia koskee yrittäjiä joilla ei ole jatkajia. Ajoissa aloitettu tiedon siirto nuorille voisi saada aikaan sukupolvenvaihdoksia joissa vaihtoehtona on yrityksen lopettaminen.

Tähän tarvittaisiin sekä poliittista että järjestöjen halua lähteä tekemään tätä työtä systemaattisesti. Ei tässä tarvita paljoa rahaa, halua ja organisointia sensijaan enemmänkin.

Eikö tehdä tästä totta!

Mopoauto kauhea keksintö

Että pitäisi ostaa lapselle 15.000 eurolla puolikas bajamaja pyörillä? Ei jessus. Osa mopoautoista näyttää ihan ok:lta, mutta käypä vähän heiluttelemassa sitä lasikuitukoppia, painaa varmaan 40 kg ja kaatuu kun puhaltaa, eikä tarvi olla edes iso paha susi.
Miksei normi pikkuautoihin voida asentaa rajoitin, jolla voi ajaa 60 km/h ja takaikkunalle iso kolmio ja samat ajoväylät kuin traktoreilla. Tätä sitten saisi ajaa mopokortilla ja rajoitin pois kun saa autokortin.

Se olisi turvallisempaa sekä kakruille ja meille muille tielläliikkujille.

Budjettijohtaminen pitäisi kieltää lailla!

Jos yrityksiä ja projekteja johdetaan budjetti edellä mennään perse edellä puuhun. Varataan esimerkiksi tuotekehitykseen 10 miljoonaa ja jaetaan se kymmenelle tuotekehitysprojektille, sitten kehitetään niin pirusti ja pidetään aikataulut ja saadaan rahat juuri nipin napin riittämään ja sitten juodaan kuohuviiniä ja hurrataan. Ok mitä sitten?

NO SITÄ SITTEN ETTÄ ONKO KUKAAN KOSKAAN KYSYNYT ETTÄ MIKSI KEHITETÄÄN JA ONKO SIITÄ JOTAIN ERINOMAISTA HYÖTYÄ YRITYKSELLE TAI ASIAKKAILLE.

Monta kertaa juostaan päättömästi ja tehdään kehitystyötä kysymättä joko itseltään, työntekijöiltä tai asiakkailta että tarvitaanko muutosta ja jos tarvitaan niin millaista muutosta.

Näistä rahoista pidetään kiinni viimeiseen asti ja saneerataan jengiä ulos kun järkevällä kehitystyöllä olisi voitu säästää vaikka 4 miljoonaa turhanpäivästen kehittämistoimien vähentämisellä.

Tuotekehitys on tärkeää, mutta tehdäänkö sitä vain kilpailijan pelossa ja oman erinomaisuutensa suurten projektien johtajana olemisen ilosta vai oikeasti asioiden eteenpäinviemisen takia?

Miksi keskinkertaisuus rulettaa vieläkin?

Kyllä Suomessa kilpailu on olematonta, ainakin kun katsoo millaisilla eväillä yritykset ovat markkinajohtajuutensa ansainneet. Osuuskaupalla oli rahat ja parhaat liikepaikat ja silti he rakensivat kansalaisten iloksi keskinkertaisen ABC- ketjun. Puitteet on kunnossa, palvelu onnetonta, ruokanautinnot aika vähissä paitsi jos ei ole makuaistia. Entäs Tieto, floppeja toistensa perään, silti porskuttaa mukavasti vaikka ei pysty tuottamaan edes keskivertoa toimintaa. Ainoita valopilkkuja ovat Alko ja verotoimisto ja niillä ei ole edes kilpailua, mutta palvelua ja asiantuntemusta riittää. Kaikki puhelinoperaattoritkin ovat yhtä surkeita palvelussaan. vaihtamalla ei todellakaan parane. Paras jonotukseni Soneralla on ollut 8 tuntia 16 min, mutta en saanut siitä mitalia Tätä ruikutusta surkean palvelun yrityksistä voi jatkaa, mutta muuttuuko palvelu? Ei ennenkuin miljoona ihmistä boikotoi. Ranskalaiset on ymmärtäneet tämän. Olisiko meilläkin aika kuluttajien itse yhdessä vaatia palvelua?