Kuristaja Kataisen ihmeelliset seikkailut vol.3

Kuristaja katainen joutui kesällä työttömäksi, mutta ollos huolet’on hän on hakenut starttirahaa ja on perustanut yrityksen.

Kuristaja Katainen on hankkinut heti yritykseensä parhaat osaajat Jari Ailuksen, eläkepommin keksijän, Sari Aarnion, huumekauppojen erikoismiehen ja Jari Sarasjoen,saarnamiehen suoraan helvetistä. Joutilaita olivat kaikki, joten mielelläänhän he Kuristaja Kataisen enkeleiksi alkoivat.

Kuristaja Kataisen enkeleiden pääbisnetti on etsivätoimisto, mutta näinä vaikeina aikoina on myös saarnattava helvetin tulesta ja etenkin armosta, sitähän enkelit todellakin tarvitsevat.

Etsivätoimiston tehtävänä on etsiä oikaisu Suomen Pisatornille, kun kovasti on vinoon päässyt mokoma rakennus. Kovasti on muitakin toimeksiantoja tullut, mutta Kataisen uurteisille, mutta toki Monacon auringossa ahavoituneille kasvoille ilmestyy ryppyjä kun hänellä on toimeksianto pelastaa Räty pulasta, mutta kuka Räty, tuntuu että koko suku rätyjä on pulassa, onko se keihäänheittäjä, ei… se on varmaan jo kuollut, miettii kuristaja tuskissaan.

Noh, on Kuristaja Kataisella omiakin huolia. Hän on aina halunnut ajaa Bemarilla, mutta nyt senkin huvin on mennyt joku pikku eläkepomo kusemaan, mitä helvettiä, eikö sitä enää mies saa ajaa Bemarilla ja roiskuttaa vettä rahvaan niskaan bussipysäkillä? Mihin tämä maailma on oikein menossa ja millainen jengi täällä oikein on vallankahvassa kun asiat on menneet tälle tolalle?

Tosimiehen Joulukalenteri

Joulukalenterit on naurettavia! Surkeaa suklaata pahvilaatikossa, onneksi markkinoilla on pari laatukalenteriakin.

Minä haluan kunnon Joulukalenterin, sellaisen jonka eläkejohtajatkin haluaisivat.

Joka aamu Joulukuussa ennen Joulua pihaan peruuttaa Joulukalenteri rekka-auto ja voi mikä yllätys sieltä aina paljastuukaan:

1. adventtina 4×4 mönkijä, 5. Joulukuuta uusi purjevene, 15. Joulukuuta 2. maailmansodan Mustang-hävittäjä ja Jouluaatoksi jotain todella repäisevää…mitähän se voisi olla?

Jos ei tällä Joulukalenterilla saada kauppiaiden kassoja kilisemään, niin ei tonttu enää tiedä millä Suomi nostetaan takaisin polvilleen ennen vuodenvaihdetta.

Tänne vain tilauksia ja jännityksellä odottamaan mitä Pukki tuo.

Ps. joustoluotto ei taida riittää koko kalenteriin saamiseen, mutta päiväkin tonttuna on parempi kuin ei mitään.

Kenpä uskaltaa ottaa johtajan viran hoitoonsa?

Väyrysen lanseeraama mediapeli on sosialisoitu toimittajaegoilta myös tavalliselle kansalle, jolloin sosiaalisessa mediassa kuka vain voidaan teilata kenen hyvänsä toimesta ilman sen suurempaa käsitystä kokonaisuudesta.

Tämä aiheuttaa sen että julkisen viranhaltijan paikka on yhtä tuulinen kuin lätkävalmentajan vaihtoaitio.

Läpinäkyvyys ja avoimuus ovat hyviä asioita, mutta nykytapa teilata asiat miljoonan inkvisiittorin toimesta ei tule ainakaan helpottamaan saamaan hyviä ja kykeneviä ihmisiä lähtemään kyseisille johtopaikoille ilman kohtuullisen kovaa korvausta ja kattavaa irtisanomissopimusta.

Huvittavaa näissä tapauksissa joissa joku on törttöillyt tai kulkenut hieman moraalin rajoilla, ei ole niinkään se tapahtunut asia, vaan sen jälkeinen tiedottaminen ja selittäminen.

Viimeistään silloin useimmat ampuvat itseään polveen, pieni asia paisuu ja olemattomat selitykset aiheuttavat vesilasista maanlaajuisen tsunamin.

Voisiko joku harkita joskus asioista suoraan puhumisen oman perseen pelastamisyrityksen sijaan, koska kaivamalla kaikista löytyy sen verran törkyä, ettei kaukalon laidalle ole enää asiaa.

Olisiko KEVA voinut sanoa, että he hankkivat sijoitusasuntoja keskeisiltä paikoilta, jotka remontoidaan laadukkaasti asuinalueen tason mukaan ja nämä ovat tarjolla mm. johtohenkilöiden käyttöön, sensijaan että remontit laitetaan toimitusjohtajan niskaan?

Kohtuuden ja ahneuden määrään en ota kantaa, ihmettelen vain kriisitiedottamisen olemattomuutta ja meidän kansalaisten halua totuuden selvittämisen sijaan nähdä verta kentällä.

Verotus on iloinen asia, suorastaan naurattaa!

Onko meidän poliittisilta päättäjiltä jäänyt osa kouluaineista lukematta, vai mihin ihmeeseen perustuu luulo että veroja ja maksuja korottamalla paikataan ylisuuret kustannukset suhteessa tuloihin.

Kohtuullistamalla veroja olemme saaneet ulkomaisia yrityksiä Suomeen, mutta kuka kohtuullistaa kotimaisten yritysten ja kansalaisten elämää? Päättäjä nakertaa joka nurkasta kansalaisen piparia ja olettaa sen kestävän loputtomiin. Suomessa on meneillään samanlainen kansan ryöstö kuten keskiajalla, kun kuninkaat rahoittivat oman ylimielisyytensä kansan verellä.

Ymmärtäkää nyt että rakenteet on muutettava ennen niiden murentumista, se on helpompaa ja halvempaa. Keskiverto virkamies varmaan tekee  kelpo työtä. Ongelmana onkin se että jos työn tulisi olla tuottavaa suhteessa kuluihin ja alalla olisi kilpailua, ei virkamieskoneisto pysyisi pystyssä kuukauttakaan, kun yksityinen tehokas organisaatio tekisi samat työt 1/4 hinnalla ja 1/2 tehokkaammin.

Tämän takia on kansalaisen oltava erinomaisen kriittinen  koneiston kanssa joka pyörii verovaroilla, silloinhan budjetin perusteena on kulut, joiden perusteena on budjetti, jonka kaikki rahat on käytettävä tavalla tai toisella, jottei ensi vuonna menetetä rahaa, mielellään ylitetään, jotta saadaan seuraavalle vuodelle isompi budjetti.

Valtio on pessyt kätensä kuluremontissa siirtämällä puolet 9 Mrd:n potista kuntien harteille luullen asian olevan nyt hallinnassa, no tiedoksi: ei ole.

Se on samaa kuin tilastojen kaunistamiseksi jengiä siirretään työttömyyskortistosta kursseille, tai eläkejonoista toiseen.

Kaikki kansalaisten ja yritysten asiointi valtion tai kunnan virastojen kanssa joka on mahdollista hoitaa sähköisesti pitää hoitaa sähköisesti ja palvelupisteitä tarpeellinen määrä, jotta voidaan hoitaa vaikeammat asiat.

Päätöksenteko notkeaksi ja lyhyeksi ja kaikki mahdollinen palvelu ulkoistukseen, jolloin voimme siirtää valtavan byrokratiarattaan puristimeen ja käyttää muutamaa hyvin laakeroitua ja rasvattua ratasta yhteiskunnan hyvinvoinnin kasvattamiseen ja säästetyt rahat voidaan kohdentaa tärkeämpiin kohteisiin kuin turhan byrokratian pyörittämiseen.

IMG_0027

Kuka huolehtii keskiluokasta, häh?

Köyhistä ollaan kyllä huolissaan ja rikkaiden rahoja halutaan sosialisoida, mutta mitään keskustelua ei ole todella väliinputoajista keskiluokasta.

Suomessa on kohtuullisen kiitollista olla köyhä, meillä on järjestelmä josta saa apua, ei varmaankaan täydellinen, mutta on kuitenkin. Kun on vähän rahaa, ei tarvitse vaivata päätään merenrantatalon ostamiselle, eikä muillakaan turhanaikaisilla haaveilla, joita ei oikeasti tarvitse.

Rikkaista meidän ei tarvitse myöskään olla huolissaan, toivotaan vain että he haluavat ostaa veneitä ja autoja ja kiinteistöjä, niin saamme rahat jakoon.

Mutta keskiluokka, ryhmä joka osallistuu yhteiskunnan talkoisiin joka solullaan ja eurollaan, onko poliitikot heitä ajatelleet? Sossuistakin suuri osa kuuluu tähän porukkaan, muttei ole mediaseksikästä puolustaa keskiluokkaa.

Keskiluokkaisessa perheessä molemmat ovat töissä, toinen tai molemmat mahdollisesti it-bisneksessä, toinen opettaja tai sairaanhoitaja.
Heillä on kohtuulliset tulot, 1-2 lasta ja hiljan hankittu rivitalokolmio. Jos asuvat jossain isoista kaupungeista, on asuntolainaa reippaasti. Tulot ovat senverran isot ettei mitään muita tukia kuin lapsilisä ole saatavissa. Suurin osa tuloista menee lainoihin,autoon,ruokaan ja lasten harrastuksiin, jos oikein hyvin menee, joka toinen vuosi kanarialle.

Keskiluokan ongelma on se, että menee senverran hyvin, että voi haaveilla isommasta talosta ja paremmasta autosta, kun siihen lähes on varaa, rahat kutakuinkin riittävät kuukaudessa, mutta yllätyksiin ei ole varaa.

Kun haaveet ovat lähes toteutettavissa, niin silloin yritetään ne myös saavuttaa. Töissä paahdetaan paremman paikan toiveessa siihen asti kunnes keho sanoo nounou iso bemari, nyt kotiin lepäämään ja realiteetti käteen. Burnout tai irtisanominen tulikin tavoitteiden sijaan.

Kun tällainen perhe joutuu ongelmiin, he jos eivät ole jo valmiiksi yrittäjiä, he ovat samanlaisia lainsuojattomia kuin yrittäjät.

Kun on vähän paremmin asiat kuin yleisesti, joutuu todella taistelemaan, että yhteiskunta osallistuu perheen nostamiseen takaisin raiteilleen.

Vaan ollos huoleton, piirimyyja valveill’on.

Kisälli, siinäpä vasta sälli!

Suomessa sadan vuoden aikana rakennetut rakenteet on räjäytettävä ja palattava muutamissa asioissa hieman taaksepäin.

Tulee luoda järjestelmä joka tukee oppisopimuskoulutusta siten että nuoret ja miksei vanhemmatkin pääsevät työelämään kiinni aluksi kisälliksi ja siitä sitten ammattiin pykälä kerrallaan edeten, kuten tehtiin aikoina jolloin muuta koulutusjärjestelmää ei ollut olemassa.

Meillä on mystinen järjestelmä jossa koulun loputtua mennään työelämään ja alusta alkaen pitää saada ammattilaisen palkka. Silloinhan vasta opettelu alkaa ja tätä varten pitää olla palkkausjärjestelmä, jossa esim. aluksi ensimmäisen vuoden aikana saa 50% ammattilaisen palkasta, sitten 75% jne. kunnes osaa työt kuten alan ammattilainen ja saa täyttä palkkaa.

Tällainen systeemi on reilu ja luo kannustavan ilmapiirin joka on kaikille sama.

Ammattiyhdistysliike ja byrokraatit voisivat opetella uuden lauseen sanavarastoonsa:

KYLLÄ, ONPAS MIELENKIINTOINEN AJATUS, ME MIETIMME TÄTÄ HIEMAN JA ANNETAAN LISÄIDEOTA JA LÄHDETÄÄN TYÖSTÄMÄÄN TÄTÄ ETEENPÄIN HETI.

Tämä madaltaisi työllistämiskynnystä ja tämä voisi parhaimmillaan luoda vahvan siteen yritysten ja oppilaitosten välille, jolloin voidaan käyttää yritysten osaamista osana oppilaitosten koulutusta ja yritykset saavat motivoituneita työntekijöitä aluksi kohtuullisella kustannuksella. Tietysti tämä on projekti johon kaikkien pitää sitoutua pitemmäksi ajaksi, kuitenkin siten että molemminpuolin

kisällinaikana voidaan helposti sopimus purkaa jos onkin väärä kaveri väärässä työssä.

IMG_0199

%d bloggers like this: