Sivu 2 / 10

Verkostoissa on voimaa, vai onko?

Ystäväni Ville Tolvanen on ansiokkaasti kirjoittanut monta artikkelia verkostojen voimasta ja rakentanut digitalist networkin, mutta miksi verkostot eivät toimikaan niin hyvin kuin voisi kuvitella?

Koska verkostoissa on IHMISIÄ, jotka ovat laiskoja, välinpitämättömiä ja haluavat saavuttaa muiden kustannuksella menestystä omassa elämässään.

Verkostoissa kuten muissakin yhteisöissä on muutama kantava voima joiden harteilla koko show pyörii, suurin osa muista on hangoround-jäseniä, jotka ovat mukana joko tahtomattaan tai siksi että voivat kertoa ympäristölleen kuinka tärkeä ihminen hän on, kun on mukana kaikenmoisissa järjestöissä, urheiluseurojen hallituksissa jne. tekemättä kuitenkaan juuri mitään oikeasti arvokasta yhteisössä, paitsi tietysti arvostelemassa kantavien voimien tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.

Miksei yhteisötkin voi toimia kuten moottoripyöräjengit, uudet hangoround-jäsenet saavat tehdä kaiken raa’an työn, kun taas ansioituneemmat vanhemmat jäsenet pääsevät helpommalla ja etenemismahdollisuudet ovat kaikkien tiedossa.

Onko maailmamme muuttunut passiiviseksi, jossa ihmiset vaativat harrastustoiminnassa ja muissa yhteisöissä palvelua jäsenmaksua vastaan haluamatta ottaa itse vastuuta juurikaan mistään?

Itsekkyyden ja laiskuuden ikeen voi helposti jokainen meistä lannistua, joten muista seuraavan kerran kun olet yhteisösi toista jäsentä mollaamassa ajatella hieman mitä hyvää olet itse antanut yhteisöllesi vastikkeetta.

Keskinkertaisuuden kirous

Keskinkertaisen suorituksen, palvelun tai tuotteen hyväksyminen on ihmiskunnan suurin rikos. Hyvä on helppo tunnistaa sekä huono, mutta keskinkertainen on jotain sellaista jonka näemme ja hyväksymme joka päivä ja se on meille monelle standardi.

Huonollekin voi olla perusteena vaikkapas hinta, mutta keskinkertaiselle ei ole mitään perustetta, se on irvikuva huonolle ja hyvälle, keskinkertainen ei ole mitään. Se on yritelmä huonosta joka ei ole päätynyt mihinkään.

Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon; Liptonin tee on kitkerää, johon lehdet on valittu antamaan teehen oikean väri, mutta on unohdettu maku.Tieto osaa tuottaa vain joko huonoa tai keskinkertaista palvelua, Nokian nykypuhelimet saavat tuhannet käyttäjät hermoromahduksen partaalle, Microsoftin tuotteiden rekisteröiminen on vaikeampaa kuin veturin lainaaminen VR:ltä.

Valitettavasti tämä lista tulisi olemaan pitempi kuin hyvien ja huonojen tuotteiden lista. En tiedä mistä lähtien jonkinlaisen tuotteen/palvelun tekeminen on tullut standardiksi, ehkä kvartaalimaailma ja siihen liittyvät tulostavoitteet sekä ostajien täydellinen haluttomuus maksaa tuotteista juuri mitään on ajanut meidät keskinkertaisuuden tielle.

Tämä leikki tulee  kaikille niiiin paljon kalliimmaksi kuin kerralla kunnollisten tuotteiden tekeminen, että tulemme maksamaan tätä laskua vielä pitkään, kaikki nämä huonosti tehdyt rakennukset joudutaan tekemään uusiksi sensijaan, että ne olisi kerralla

tehty kunnolla.

IMG_0147

onneksi sentään maailmassa on hyvin tehtyjä asioita, se on valinta- ja asennekysymys miten itse tekee valintoja oman tekemisensä ja omien valintojensa suhteen.

Ruikutus, uusi vientiaseemme !!

IMG_0354

Jos me suomalaiset käyttäisimme kaiken valittamiseen ja arvosteluun käytetyn ajan hyvän tekemiseen olisi meillä niin paljon energiaa, jotta voisimme viedä sitä Saksaan ja he voisivat laittaa kaasuputken poikki. Tällainen valtava lahjakkuus, ehtymätön suomalainen luonnonvara kuten toisten arvosteleminen pitäisi todellakin saada hyötykäyttöön.

Olisiko Pateettisuus ja kateellisuus seuraava vientiartikkelimme?

Siinä sitä olisi peruspositiivinen Ameriikan poika ihmeissään kun myytäisiin konteittan huonoa fiilistä suoraan Suomesta. Vitutusta vähällä vaivalla. Surkeutta säälittä samalla summalla. Kateellisuutta kaupan päälle.

Ei mitään niin huonoa mitä ei suomalaisella asenteella huonommaksi saisi-slogan voisi komeilla  ulkomaankauppaministerin rintamuksessa, tietysti suomeksi.

Tai sitten voidaan tehdä asioita toisin ja nähdä enemmän ratkaisuja ja vähemmän ongelmia.

 

Hyvinvointi on suurin uhkamme ja hyvinvointimme uhka

Suomalaisen yhteiskunnan suurin uhka on jatkuva hyvinvoinnin lisääntyminen. Suomalaiselle sopii ankeat ajat, silloin olemme parhaimmillamme ja puhallamme yhteiseen hiileen.

Lienee ihmisen perusluonteessa oleva geeni: hyvinvoinnin lisääntyessä laiskuuskin lisääntyy. Saavutetuista eduista ei olla missään nimessä valmiita luopumaan, muttei olla valmiita myöskään tekemään mitään niiden säilyttämiseksi.

HYVINVOINTI TAANNUTTAA, HUONOT AJAT KASVATTAVAT JA KEHITTÄVÄT.

Meillä on aivan ilmeisesti takanamme liian pitkä putki hyvien rilluvuosien, eikä kunnollista persauksiin potkua ole tapahtunut. Puhumme huonoista ajoista, vaikka meillä menee paremmin kuin koskaan historiamme aikana.

Valittamisessa olemme kyllä mestareita ja hyvinkin laadukkaita, kansainvälisen PISA-vertailun kestäviä valitusvirsiä veisataan baareissa ja keskinäisissä tapaamisissa.

Valitusvirret eivät ole vain keski-iän ylittäneiden etuoikeus, mutta valitettavan iso osa ruikutuksesta on vanhemman väestöryhmän heiniä.

Nuoret yrittäjät näyttävät esimerkkiä mitä positiivisella draivilla saadaan aikaiseksi, ei nuorten yrityksissä kuluteta aikaa ongelmien pähkäilyyn, vaan ratkaisujen tekemiseen, työn ilo on keskiössä joka johtaa innovaatioihin. Maailman valloitus on itsestään selvyys, ei siis edes keskustelunaihe.

Nuorten kanssa pitää olla keskustelua ja kulttuurivaihtoa, joka parhaimmillaan tuo virtaa, iloa ja uskoa keski-iän ylittäneille ja jokunen kokemuksen syvällä rintaäänellä lausuttu viisaus voisi estää nuorten pään osumista metsän jokaiseen petäjään.

OTTAKAAMME HAASTE VASTAAN NUOREMMILTA; KILPAILLAAN ILOISUUDESSA JA YRITETÄÄN SAAVUTTAA YHÄ SUUREMPIA UNELMIA

Hyvä asia yhteiskunnalle on se että suuret ikäluokat siirtyvät eläkelaitumille pois synkistelemästä nauttimaan omasta elämästään ansaitusti, onhan tämän porukan takaraivoon hakattu että työtä pitää tehdä hampaat irvessä, säästää pitää, lainat maksaa, lapset maailmalle ja sitten voikin jo kuolla pois. Pikkuhiljaa siinäkin porukassa on ymmärretty, että onhan elämässä muutakin kuin työnteko ja lainojen maksu. Uskonkin että nämä varakkaat ja hyvässä kunnossa eläkkeelle jäävät tulevat nauttimaan elämästään ja kuluttavat omaisuuttaan omaan hyvinvointiinsa aivan erilailla kuin edelliset sukupolvet.

EHKÄ MEILLÄ SITTENKIN ON TOIVOA…JOS VAIN NIIN PÄÄTÄMME, SIIS PEUKALO POIS SUUSTA JA TEKEMÄÄN HUOMISEN HISTORIAA

Elätkö, vai odotatko elämää?

Monien ihmisten kanssa keskustellessa kuulee heidän haaveilevan tulevaisuuden onnellisuudesta, vapaa-ajasta ja mitä nyt kenenkin onneen kuuluu.

Sehän on hienoa, että on haaveita ja toiveita tulevaisuuden suhteen, mutta harvoin kuulee kenenkään kertovan asioista joista tällä hetkellä on onnellinen ja iloinen.

Useimmilla meillä on suuria vaikeuksia nähdä ympärillämme olevia pieniä onnellisuuden pisaroita ikävyyden meressä.

Ihmiselle on valittaminen luonnollisempaa, tai ainakin helpompaa kuin olla onnellinen, joka vaatii hieman viitseliäisyyttä.

Kun aamulla avaa silmänsä, voi olla iloinen jo siitä että pystyy avaamaan silmänsä, sitten voi olla iloinen siitä että voi herätä omassa sängyssä omassa kotona, lintujen laulusta, kevätsateesta, auringosta.

Jokaisesta asiasta voi olla iloinen ja onnellinen, kysymys on asenteesta ja siitä mihin energiansa kuluttaa. Harva meistä ei haluaisi olla onnellinen ja iloinen, eikä se tarkoita sitä että pitää olla suu korvissa koko ajan. Toisten ilostuttamisella saa itselleen hyvän mielen.IMG_0231

Älä murehdi asioita joihin et voi vaikuttaa, kuluta energiasi asioihin joilla voit parantaa omaa ja muiden päivää.

ÄLÄ SIIS ODOTA ONNELLISUUTTA, VAAN OTA SE ITSELLESI JO TÄNÄÄN

Nuorisossa on oikeasti tulevaisuus!

On helppo mollata nuorisoamme, tehdyistä tai tekemättömistä asioista, mutta meidän on syytä katsoa ensiksi syvään silmiin sitä kaveria, joka katsoo meitä peilistä.

Me vanhemmat kansalaiset ruikutamme joka asiasta, näemme peikkoja joka kannon takana, olemme rasisteja, muka uskovaisia, laiskoja, ilkeitä ja kateellisia. Ei tietenkään kaikki, mutta luvattoman moni.

Mutta katso meidän nuorisoa, fiksuja kavereita, joille koko maailma on avoinna, nähdään kaikenlaisia mahdollisuuksia, kansallisuus tai kieli ei ole keskustelunaihe, kaikki härpäkkeet otetaan haltuun minuutissa, oli sitten kysymys kaukosäätimestä tai padista.

Mitä me olemme arvostelemaan näitä briljantinkirkkaita, ei vielä maailman hiomia timantteja, jotka Suomalais-ugrilaiseen tapaan pitää nöyriksi ja kuuliaisiksi taputteleman.

EI sanon minä, ei arvostella, vaan antakaa kaikki avaimet käteen ja mahdollisuudet avata niin monta ovea kuin ehtii ja antakaa pään kopsahtaa muutamaan petäjään, mutta pyrkikää estämään ettei pää osu koko metsän puihin, niin hyvä tulee.

Nuorisosta tulee ne kaverit, jotka keksivät ratkaisun syöpään, ilmaston lämpenemiseen ja moneen muuhun asiaan, joita emme edes osaa kuvitella.IMG_0170