Uudenvuoden terveisiä taivaaseen!

Tervehdys isä ja äiti sekä muutkin sukulaiset ja tuttavat siellä taivaassa! En ole oikein hyvä rukoilemaan, niin ajattelin lähestyä näin worldwidewebin kautta ja kertoa kuulumisia vuodelta 2013 Suomesta ja muutenkin täältä maan kamaralta. Tuntuukin aika mitättömältä tällainen maailman laajuinen verkko sen rinnalla mitä universumissa tapahtuu.

Taitaa siellä taivaassa muutenkin tämä ihmisen elinikäinen vaellus tuntua aika hyttysen paskalta itämeren jätteiden seassa. Liekö paratiisissa edes uutisia maan kamaralta? Luultavasti ei, ymmärtääkseni minkään uskonharjoittajain opuksessa ei paratiisissa palkkiona ole ilmaiset uutiset loppuajaksi!

Niin että hyvin täällä menee, taitaa vain olla yhtäaikaa päällä sekä 7 kvartaalia lihavia budjetteja ja 7 kvartaalia laihoja budjetteja. Ovat nimittäin nämä poliitikon ketkut keksineet tavan ylläpitää elintasoa siten, että yksi euro riittää puolentoista euron leipään. En tiedä miten se oikein on mahdollista, mutta kyllä herrat tietää. (ja rouvat kanssa).

Autotehtailijat ovat juonineet yhdessä uuden vitsauksen valtioiden ja öljy-yhtiöiden harmiksi; autot eivät enää tulevaisuudessa kuluta polttoainetta kuin alle litran verran ja ovat pirulaiset laittaneet vielä sähkömoottorin avuksi, jottei kuluteta mitään uusiutumatonta luonnonvaraa.

Mutta älkää olko huolissanne, ei valtion kassaan silti vajetta tule jäämään, ovat jo Jorma, Jutta,Jyrki ja Merja kehitelleet uusia tapoja kerätä veroa kansalaiselta. Kannattaisi tehdä kansalaisaloite siitä että palataan ennen öljykriisiä rakennettuihin autoihin, jotta saadaan taas valta öljysheikeille ja ameriikkalaisille öljy-yhtiöille, eikä valtion kassanhoitajalta hymyä saataisi pois edes siunaustilaisuudessa.

Eipä ole kuitenkaan meno muuttunut sitten teidän nuoruuden ajoista, joka sukupolvella tuntuu vain olevan omat uniikit ongelmat, mikä siellä pilven harjanteella varmaankin hieman hymyilyttää.

Että terveisiä vaan täältä maankamaralta, ensi vuonna tehdään samaa kuin tänäkin vuonna.

Ps. Jos voitte, niin lähettäkää rahaa….

Mainokset

Kuristajakataistontun Jouluaatto

Kataistontun katse harhailee pääministeritontun huvilan tapettien kuvioita seuraten.  Vaikka hän näyttääkin pikkupojalta puvussa, on hänen mielensä paljon vanhempi kuin ikätoveriensa. Kataistonttu miettii mitä kaikkea nämä seinät ovat nähneetkään, ajatus katkeaa hetkeksi kun adjutantti ottaa uunista Japanin pääministeritontun lahjoittaman gobe-kinkun; se on kasvatettu ylängöillä ja Fukusiman entiset työntekijät ovat possua hieroneet kahdesti päivässä neitsytoliiviöljyllä samalla kun  parhaat japanilaiset sopraanot ovat laulaneet aarioita.

Kyllä sitä kelpaa Kataisen vaimoineen syödä, loput mitä ei jakseta syödä, annetaan adjutantille keittiön puolelle.

Ylen tyytyväinen on Kuristajakatainen elämäänsä, vaikka on hän joutunut rikkailta ja yrittäjiltä ottamaan entistä suuremman osuuden yhteisen Suomen pitämiseksi hyvinvointivaltioiden kärkikaartissa. Kyllä ne ymmärtävät sitten jälkikäteen kun hänellä on iso virka EU:ssa, että heidän parhaaksensa hän on itsensä likoon laittanut. Sitäpaitsi Katainen on alkanut nauttia verottamisesta ja kiristämisestä, siitä tulee mahtava tunne kun miljardit vaihtavat omistajaa, jo ajatuskin tuo kylmät väreet hänen luiseville olkapäilleen ja adrenaliinintuoksuinen hikikarpalo valuu hitaasti hänen harvenevan otsatukkansa alta pitkin poskea aivan kuin hän itkisi. Haa, ajattelee Katainen, ensi vaaleissa käytän tätä ”kyyneltä” ottaessani vanhainkodissa kiinni vanhuksen kädestä, saavatpa lehdet hyviä kuvia sympaattisesta ja empaattisesta Kataisesta ja unohtuu yli-inkvisiittori status.

Muutenkin tonttukatainn on oppinut Juttatontulta miten köyhiä ja duunareita paapomalla saa hyvän miehen maineen, antaa hieman narua ja sitten nykäisee köydellä mereen ja katso: rahvas kapuaa takaisin laiturille ja taputtaa hyväsydämmisyydellesi. Tolloja, miettii Katainen ja näiden mietteiden rauhoittaessa Kataisen luisevaa olemusta, tuntee hän Joulurauhan laskeutuvan tupaan. Kun Kuristajakataisen on hyvä olla, on kansalla hyvin asiat, miettii Katainen ja nukahtaa pöytään.

Oikein Hyvää Joulua!

Tonttulassa on myös Pukki kaalimaan vartijana

Meillä on tonttulassa yksi tonttu joka ei ole oikea Pukki, mutta kuitenkin tonttupukki mitä suurimmassa määrin. Tämä Ilkkapukki on kunnostautunut erityisesti tyttötonttujen liehittelyssä.

Ilkkapukki on aivan erityislaatuisen sosiaalinen tonttu ja mukava mies. Hän on ollut jo todella pitkään mukana tonttupolitiikassa isojen pylväinen tonttulassa ja jopa ministeritonttunakin.

Siksi onkin niin mystistä seurata, kun tämä viriili pukkitonttu ei kertakaikkiaan ole oppinut toimimaan median kanssa, vaikka on koko elämänsä niiden kanssa joutunut olemaan tekemisisssä.

Jos joku tyttötonttu textailee Ilkkapukille herjaa ja antaa viestit toimittajatontulle, niin mitä tekee Ilkkapukki? No kieltää kaiken… ei siis ole oppinut kertakaikkiaan yhtään mitään elämänsä aikana. Toimittajatonttu on rotta joka saa elantonsa kaatopaikan saastasta ja sen elannon eteen saasta kaivetaan keinolla millä hyvänsä.

On sääli kun muuten niin mukava mies itse polttaa oman uransa tuhkaksi, vaikka olisi voinut omat kohelluksensa voinut hoitaa yhdellä lauseella kuten Presidenttitonttu: minä nyt olen tällainen vallaton leskitonttu.

Ihanaistonttu työtonttujen asialla

Pihtiputaan mummo pyöräytti sotien jälkeen riemuksemme Lauri Ihanaistontun, joka on monessa liemessä keitetty kirvesmies.

Ihanaistontun plussaksi on mainittava että hän ymmärsi että edellinen työläistonttula oli jäänyt auttamattomasti 50-luvulle ja siksipä hän hakeutuikin herraskaistonttulaan ministeritontuksi pitkänsillan paremmalle puolelle. Onneksi hän saa Kelalta 5000 euron kuukausiavustuksen, koska ministeritontuilla ei palkat ole koskaan perustuneet Kevaan, vai oliko se Tes, no ihan sama.

Edellisessä työläistonttulassa hän ajoi kovalla kädellä työläistonttujen asiaa, pitäen patruunoita pelon vallassa, kyllä siinä duunaritontuilla oli turvallista pakata lahjoja, kun tinkimätön ihanaistonttu vahti kaiken yläpuolella.

Kunhan kaikki tontut ymmärtäisivät että kaikki me tonttuilemme samassa lahjapajassa ja meidän tulee kaikkien pitää toisistamme huolta niin yrittäjätontuista kuin työntekijätontuistakin, muuten ei hyvä heilu

Väärinymmärretty Räisästonttu kulttuurin kimpussa

Kuristaja Kataisen tonttujoukon tinkimätön omatunto on kristillisten arvojen ehtymätön tulkki Räisästonttu Päivi Maria Räisänen.

Räisästonttu on ollut vankilassa enemmän kuin useimmat rosvotontut, joten hän tietää moraalista enemmän kuin me muut. Epäselvyyksien välttämiseksi, hän ei ole ollut siellä vastentahtoaan valtion vieraana, vaan asunut siellä , koska isätonttu oli siellä töissä.

Kun Räisästontulla on asiaa, hän kertoo asiansa niin viisaasti ja hienotunteisesti, että eihän sitä Toimittajatontut ymmärrä, vaan vääntävät selvästä asiasta saatanallisia säkeitä vaikka asia onkin lähempänä kirkollista epistolaa ja sekös Räisästonttua hieman korpeaa. Hän on kuitenkin tarkka, oikeudenmukainen ja vaatii kuria ja viime silauksen puheilleen hän hakee Isosta Tonttukirjasta. Siksi hänet onkin valittu sisäsiistin tonttuvaliokunnan johtoon.

Räisästontulla on aikamoinen ajojahti vahvojen olkapäidensä painolastina. Tätä varten ylipoliisitonttuakin on pitänyt ojentaa.

Pahamaineinen sarjahurmaaja on käsitellyt klassikoita, eikä syyllistä ole vielä saatu selville. Poliisi tontut ovat jo kuulustelleet tuntomerkkeihin sopivaa muumipappaa, mutta tunnustusta ei ole herunut.

Epäilykset ovatkin kohdistuneet skalpellimestari Atson Martiniin, jonka tiedetään olleen vuosia opissa kuululla Etelä-Pohjalaisella puukkojunkkarilla Jorma Ponulalla, taitaa kaksikolla olla jotain tekoa myös Pontikankeiton kanssa, kuka tietää.

Räisästonttu hakee oikeutta tinkittömästi ja tekee sen kansakunnan kärsimyksestä välittämättä, sillä hän tietää mikä totuus on, vapise siis Atson Marttiini, Räisänen ei jätä alttoviuluakaan kääntämättä.

Sosialistitonttu tonttuilee

Kuristajatonttu Kataisen arkkivihollinen sosialistitonttu Paavo Erkki Arhinkukkula on kuin tulisilla hiilillä. Hänen korviinsa on kantautunut tieto että Etelä-Espoossa on kaupunginosa jolla on tulotaso korkeammalla kuin sosialistitontun ystävien suosimassa itä-Helsinkiläisessä lähiössä.

Sosialistitontun on vain taklattava tuomarin huomaamatta Pääministeritontun joukkue ja vietävä pallo maaliin ennenkuin kapitalistit ehtivät sanoa Wahlroos.

Arhinkukkulan elämäntehtävä kävi jo selväksi varhaisina nuoruusvuosina; antaa muiden yrittää ja ottaa riskejä ja kerätä enemmän mammonaa, jaetaan ne sitten kaikille ja ah niin maailmassa on rauha ja kaikilla hyvä tahto. Sosialistitontunkin omatunto kolkuttelee silloin tällöin. ”Onhan tässä hyvin pärjätty, autonkuljettaja, valtion edut, puoluetonttujen johtajuus, vaikutusvaltaisia ystäviä, ei totisesti ei tässä enää duunareita olla, vaikka lähellä sydäntä ovatkin duunarin huolet”, miettii sosialistitonttu Arhinkukkula.

Jostain syystä sosialistitontun joukkueen sateenkaaren päässä ei olekaan ollut kultaa vaan muille kerääntyy koko ajan enemmän omaisuutta.

Siitä syystä Arhinkukkula onkin päättänyt kaivauttaa Espoolaisen ökylähiön eroon mantereesta ja ulottaa merenlahden omien tonttujensa lähiöön. Mukava siitä on kerrostalon hiekkalaatikolla huljutella duunarin väsyneitä jalkoja ökyjahtien jälkilaineissa, kerrankin on herraskainen olo.

Kuristaja Kataisen ihmeellinen Joulukalenteri

Tonttu Katainen aloittaa Joulukalenterin jossa on ennen Joulua ihmeellisiä seikkailuja ja monta tonttukaveria joiden kanssa Kuristaja Katainen on ollut yhdessä jos toisessakin myllyssä laittamassa hiekkaa rattaisiin.

Tonttu Kataisella ja tonttu Jutta Kustaanperällä on ollut kiireinen syksy, kaikenlaista lahjaa on laitettu kansalaisten paketteihin. Vielä on julmettu määrä lahjoja paketoitavana.

Ahnaasti tonttu Katainen survoo Pekan pussiin eläkeiän siirtoa, Pirjolle, vanhalle sokeripepulle hieman lisää makeisveroa pussiin. Hihnan toisessa päässä Jutta tonttu vielä varmistaa että kaikkiin lahjoihin tulee tasapuolisesti leikkauksia ja veroja ja jos jollain sydämettömällä kapitalistilla on Juttaa paremmat tulot, muistaa tonttu heitä erikoisveroilla.

Pois alta riistäjät ja yrittäjät, Tonttu Jutalla on teille Jouluylläri. Kun Jutan luuta heiluu on pian köyhällä auvoinen Joulu, perustulo ja Matin, Tepon ja Sepon  parhaimmat Joululaulut raikaa. Riistokapitalisti itkee yksin Kulosaaren autiotalossa ja miettii mitä pahaa hän on mennyt kansakoulunopettajalle tekemään.

Haa, tästä se alkaa Joulun taika kun Tontut Katainen, Jutta ja pari muutakin tonttua kaivavat Suomenmaalle monttua, ei auta kansa ruikuttaa, kun ministerin Audin turbo uikuttaa.

Moneen paikkaan kiire tontulla, pian loma ansaittu ovella, sitä ennen pitää olla ovela, onhan pian taas vaalit nuo ehdokkaan lompakon peruspaalit.

 

Edellinen Vanhemmat artikkelit

%d bloggers like this: