Sivu 5 / 19

Esimiestaidot vai alaistaidot?

Useasti kuulee kritiikkiä päälliköitä ja johtajia kohtaan heidän esimiestaidoistaan. Monestihan esimiestehtäviin nostetaan asiantuntija, tai myyntipäälliköksi talon paras myyntimies. Yrityksiin pitää saada muitakin urakehitysmalleja, kuin että esimiestehtäviin nostetaan ihmisiä, joiden paras osaamisalue on muualla kuin ihmisjohtamisessa.

Samalla kun esimiehiltä vaaditaan Jumalan verran ymmärrystä ja anteeksiantoa, unohdetaan että yritys on työyhteisö, perhe, jonka joka jäsenellä on velvollisuuksia.

Mielelläni peräänkuuluttaisin myös alaistaitoja. Opetetaanko jossain koulussa nuorille, miten työelämässä tulee käyttäytyä, tai onko ammattiliiton kursseilla erillistä oppiainetta nimeltä alaistaidot?

Eipä taideta kenellekään opettaa tätä aikalailla perustaitoihin kuuluvaa asiaa. Nuoret menevät töihin ymmärtämättä juurikaan miten siellä pitää toimia ja käyttäytyä. Jos taidot puuttuvat jo työtä hakiessa, saattaa ura loppu ennenkuin se pääsee alkamaankaan.

Jos ei muualla, niin ainakin kotona lapsille pitää opettaa jo pienestä pitäen, että kun kotiin tulee vieraita, käydään reippaasti esittäytymässä, kätellään reilulla otteella ja katsotaan silmiin. Tällä ollaan jo pitkällä taidoissa.

Sitten pitää ymmärtää, miksi työnantaja maksaa palkan, siis siitä että suoritat sinulle annetun tehtävän mahdollisimman hyvin ja tunnollisesti, ei enempää,eikä vähempää.

Työyhteisössä erilaiset ihmiset joutuvat olemaan keskenään hyvin paljon tekemisissä, joten oman henkisen hyvinvoinnin kannalta erilaisuuden sietäminen ja toisen hyvien puolien korostaminen ja heikompien puolien jättäminen vähempään arvoon helpottaa toimeentuloa.

Hyvä olisi myös miettiä, miksi yritys on olemassa, mitä yrittäjä haluaa ja miksi esimies vaatii tiettyjä asioita. Tosin nämä ovat yrityksen tehtäviä kertoa ihmisille, mutta kun hahmottaa oman paikkansa suhteessa yrityksen toimintaan on työ motivoivampaa.

Tässä oli hieman alkuajatusta työyhteisön hyvinvoinnista ja alaistaidoista, jatketaan keskustelua.

 

Mikä on yrittäjän tehtävä?

Olen pohtinut mikä on yrittäjän tehtävä?

Yhteiskunnallisesti yrittäjän tehtävä lienee tuottaa verotuloja yhteiskunnalle ja työpaikkoja ihmisille. Mielellään joka vuosi enemmän.

Yrityksen kannalta yrittäjän tulee pitää huolta että kassavirta on jatkuvaa ja riittävää, jotta kaikki velvollisuudet voidaan hoitaa ajallaan ja että yrityksen arvo kasvaa.

Työntekijöiden kannalta yrittäjän tulee pitää huoli työntekijän fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista siten, että työpaikka on jatkuva, siellä on turvallista työskennellä, eikä työntekeminen aiheuta kohtuutonta henkistä painetta. Työpaikan viiihtyvyyteen tulee panostaa ja työntekijöiden keskinäiset välit tulee olla kunnossa.

Yrittäjän perheen kannalta yrittäjän tehtävänä on tuoda elanto ja mielellään joka kuukausi. Normaali työaika olisi suotavaa, lasten koulunkäynnin tukemiseen ja harrastuksiin olisi löydettävä aikaa. Parisuhde vaatii oman aikansa.

Yrittäjän itsensä kannalta olisi ymmärrettävä että kellossa on vain 24 tuntia aikaa hoitaa kaikki nämä asiat ja mielellään niin että 8 tuntia lepoa, 8 tuntia vapaa-aikaa ja 8 tuntia yrittämistä.

Tämä yhtälö ei voi toimia, ellei ympärilleen saa hyvää turvaverkkoa; hyviä työntekijöitä joihin voi luottaa, hyviä ystäviä, yrittäjäkolleegoita joiden kanssa jutella ja jakaa huolensa ja ilonsa.

Verkostot ovat lähes yhtä tärkeitä kuin yrityskin, koska yrittäminen ei ole tavallisen ihmisen työtä, se on supermiehen hommia, pitää olla joka asian asiantuntija, kaikenmaailman sidosryhmät imevät aikaasi ja resurssejasi säälimättä 24/7 ja siinä sivussa on perheen arki hoidettavana.

Tämä ei ollut mikään ruikutuspuheenvuoro vaan mieluumminkin oodi yrittämiselle. Vaikka Suomi on byrokraattien ja byrokratian taivas, on täällä silti mitä mainioin yrittää, verotus on aina välillä ennustettavaa ja ainakin varmaa, työntekijät ovat luotettavia ja aina löytyy joku, joka arvostaa yrittäjää ja yrittämistä, Kiitos siitä.IMG_0179

 

Suomi, mielensäpahoittajien Ameriikka!

Täällä lottovoittajien maassa, jossa meille muille on jäänyt käteen 4 ja lisänumero, on kuitenkin päävoiton voittajia mielensäpahoittajat.

Meillä kun jollekin tulee paha olo joko siitä että toiset juovat liikaa tai toiset juovat liian vähän, tai vihreä väri on väärä, tai keltainen tai musta tai vaikkapa valkoinen, saa mielensäpahoittaja kuitenkin palkintonsa siitä että media tarttuu näihin koukkuihin ja kaikki oman elämänsä sankarit  ja koulukiusatut heittävät vettä myllyyn jotta kaikilla olisi oikein paha olla niin johan mielensäpahoittajilla on hyvä fiilis.

Näiden sankareiden takia meillä säädetään uusia sääntöjä ja lakeja jotka vaikeuttavat normikansalaisen elämää. Eikö näitä voitaisi hajasijoittaa jollekin saarelle, joka hinattaisiin aluevesirajan ulkopuolelle. Voisivat perustaa sinne oman mielensäpahoittajien valtakunnan ja riutua siellä onnellisina surkean elämänsä loppuun asti ja nauraa meidän muiden tyhmyydelle. Mens Sana in Corpore Sano.

Timon Hallitsematon hallitusretki!

Asuipa kerran nuori mies Raumalla, Timo kutsumanimeltään. Jo nuorena oli herra aktiivinen ja liittyi esikuvansa Vennamon SMP:hen jo 16-vuotiaana. Kaatuipa sitten maaseudunpuolue ja saunassa Timo päätti ystäviensä kanssa perustaa Perussuomalaiset- puolueen jatkamaan Veikon rötösherra-jahtia. Tekipä Timo jytkyn vaaleissa ja sai varsin kovat kannatusluvut protestijoukolleen ja niinpä marssi tämä varsin sekalainen sateenkaarijoukko eduskuntaan vaikkeivat niin kovasti homoja tai erilaisuutta kannattaneetkaan.

Timo, tässä vaiheessa jo vanha kehäkettu tiesi että talous oli kuralla, eikä kovin helpolla parane, ilmoitti etteivät tule hallitukseen. Viisas päätös.

Nytpä herralla olisi tulossa hallituspaikka tarjolle, mutta kun vieruspuolueissa viriää kapinahenkeä, pistää se miettimään miten perussuomalaisten vene pitäisi navigoida hallitussatamaan, kun ei ole venettä, osalla airot, yhdellä moottori ja juuri kukaan ei tiedä navigoinnista mitään.

Olen kaksi kertaa veikannut oikein Timon enkeleiden tulevaisuuden, mutta nyt on mielenkiintoinen paikka. Seuraavan hallituksen pitää tehdä kipeitä ratkaisuja, eikä siinä enää korupuheet auta, vaan on vastattava huutoonsa ja tästä jengistä pitäisi löytää muutama pätevä ministeriehdokas. Onnea valitsemallasi tiellä Timo, ei voi ainakaan miestä siitä moittia, etteikö yritystä ole, nyt vain pitää pystyä toimimaan yhteiskunnan edun mukaisesti ja johtaa sekalaista joukkoa siten että se pystyy hedelmälliseen yhteistyöhön. Etpä ole helppoa pestiä itsellesi hankkinut, onneksi se on vapaaehtoista.

Kansalaisten Foorumi

Olen joskus aiemminkin kysellyt kansalaisten foorumin perään. Kysymys olisi keskustelupaikasta joka keskittää ja koordinoi poliitikkojen, virkamiesten ja kansalaisten välisen kommunijkaation yhteen paikkaan. Foorumi voisi linkittää twitterin, facebookin instagramin ja muut alustat yhteen paikkaan. Jokaisen itseään kunnioittava poliitikko joka on oikeasti kiinnostunut kansalaisten ajatuksista tulisi olla jäsenenä foorumissa.

Väitän että poliittinen keskustelu ja media elävät monessa asiassa eri maailmassa kuin tavallinen tallaaja ja veronmaksaja. Välillä tuntuu siltä että kansalaista pidetään liian tyhmänä ymmärtämään politiikkaa ja varmaan EU-politiikkaa ei ymmärräkään, ja jos joku luulee ymmärtävänsä on väärässä, koska ei Brysselissäkään ymmärretä.

Olen aivan varma että 5 miljoonaisesta kansasta löytyy mainioita ratkaisuja moneen käytännön ongelmaan joista poliitikot voisivat ottaa kopin ja viedä palloa kohti kotipesää, jos vain kohtaaminen olisi tehty helpommaksi kuin pitää vain pullakahvituksia Esson baarissa kerran vuodessa.

Yhteiskunnan tulisi moderoida foorumia ja rekisteröitymällä voisi sitten kysymyksiä ja ratkaisuja esittää, joita sitten voidaan yhdessä kehittää ja parhaimmat ajatukset viedään eteenpäin ja huonot jäisivät aikakirjoihin kertomaan ajan hengestä.

Tällainen foorumi olisi parhaimmillaan kansanvaltaa muulloinkin kuin vaalipäivänä ja ujoimmat poliitikot voisivat vakoilla mitä kansalaiset ajattelevat ja heittää kansan ajatuksia sitten suurena viisautena suustaan.

Niin että onx Jutta fyrkkaa tällaiseen? Voi maksaa monta tuhatta (siis euroa eikä tuhatta miljoonaa)

 

Kamreeri Valdemar Inkiläisen seikkailut

Aloitin viikonloppuna kirjan kirjoittamisen. Laitan tähän hieman teasereita matkan varrelta Valdemarin ihmeellisistä seikkailuista, tarina alkaa kutakuinkin näin:

Oli marraskuinen maanantai-aamu, räntää vihmoi vasten jalankulkijoiden kasvoja kastellen vaatteiden etumuksen.

Intendentti Inkiläinen kulki osana harmaata massaa joka tarpoi pitkin Helsingin katuja kukin kohti omaa työpaikkaansa. Totisesti siinä joukossa ei riemullista keskustelua kuulunut, ennemminkin hiljainen murina kun rännän kastelemat ihmiset katosivat kukin omiin porttikäytäviinsä.

Kamreeri Valdemar Inkiläinen oli 42-vuotias valtion virkamies. Poikamieheksi oli vielä toistaiseksi jäänyt vaikkei poikanen enää ollutkaan, paitsi naisasioissa. Ei ollut Valdemar koskaan ollut naisen kanssa lähemmissä tekemisissä, mitä nyt työpaikalla näitä naisihmisiä tavannut.

Tarkka hän oli aina ollut, turhuuksiin ei Valdemar ollut rahojaan koskaan laittanut, vaan tarkasti oli elänyt ja rahat sukanvarteen säästöön sijoittanut.  Hän olikin vienyt säästeliäisyyden huippuunsa; kaikki jogurttipurkit oli pesty ja säästetty, hyviä kahvimukeja olivat.

Jos hän oikein on itselleen rehellinen, ei häntä ole vuosikausiin kiinnostanut valtion virastojen budjetit. Poliitikot oli aina sekoittamassa selviä lukuja ja joka neljäs vuosi tulee uudet pellet uusine ajatuksineen.

Valdemar piristyi ajatuksesta ja huomasi että häntä oikein vituttaa katsoa esimiestänsä Rouva Emilia Töttermania, joka oli naimisissa laivanvarustaja Lars Töttermanin kanssa. Hän oli täällä töissä pelkillä suhteilla, jotta voi paremman väen cocktail-tilaisuuksissa kertoa olevansa valtiontalouden tarkastusviraston osastopäällikkö.

Hän todellakin haluaisi sanoa suorat sanat tälle korppikotkalle, irtisanoa itsensä ja lähteä vaikka Mallorcalle lomalle vähän miettimään tulevaisuuttaan.

Näiden ajatusten saattelemana Valdemar unohtui tuijottamaan toimistonsa ikkunasta ulkona vihmovaa räntää ja kaiken kaikkiaan todella masentavaa Töölönlahden maisemaa.

”Perkkele Valdemar, nukkuuko te täällä” yhtäkkinen huuto herätti Valdemarin kylmään tietoisuuteen nykyhetkestä. Ääni lähti suomenruotsalaisesta parimetrisestä ja 150 kiloisesta kollegasta Mats Von Mattsonista.

Mats Von Mattson oli omasta mielestään kovinkin aatelinen ja läheistä sukua Ruotsin kuninkaallisille. Hänen tehtävänään oli kuulemma pitää suomalaisia ruodussa siihen asti kun Suomi palautetaan takaisin äiti Ruotsin gulblå lipun alle.

Vankasta varrestaan huolimatta vähä-älyinen tämä Mats oli. Emilia Tötterman oli jotain vastapalvelusta vastaan hommannut sukulaispoikansa toimistolle töihin Valdemarin harmiksi.

Sinivalkoinen sulkakynä

Tein lähes uudenvuoden lupauksen: kirjoitan vain positiivisistä ja iloisista asioista…en pystynyt. Sen sijaan tein kompromissin:

Sinivalkoisella sulkakynällä kirjoitan rohkaisevista ja positiivisista asioista ja sinipunaisella sulkakynällä käytän punakynää yhteiskunnallisten ja poliittisten asioiden sekä ihmisen ja poliitikon käyttäytymisen, epäkohtien ja vääryyksien toteamiseen, saatan osoittaa jopa hieman kritiikkiäkin muutamiin asioihin.

Meillä menee kaikenkaikkiaan hienommin kuin koskaan, huolimatta muutamista pilvistä taivaalla duunarikin tienaa yhtä paljon kuin johtaja 20 vuotta sitten.

On siis syytä olla kiitollinen siitä että meillä on toimiva maa, jossa ihmisiä kohdellaan samanarvoisesti säädystä, väristä ja ulkonäöstä riippumatta. kaduilla voi liikkua vapaasti pelkäämättä pommeja eikä tsunamista ole pelkoa.

Poliitikotkin ovat kansan valitsemia ja kansan valitsemat ovat meille parhaat valionsa ministereiksi nostaneet, joten asiat ovat mallillaan.

Se joka on terve on rikas ja se jolla on rahaa on varakas, sopii meille ohjenuoraksi, kun tuntuu siltä että rahat eivät riitä uuteen pleikkariin tai veneeseen.IMG_0085

Uudenvuoden terveisiä taivaaseen!

Tervehdys isä ja äiti sekä muutkin sukulaiset ja tuttavat siellä taivaassa! En ole oikein hyvä rukoilemaan, niin ajattelin lähestyä näin worldwidewebin kautta ja kertoa kuulumisia vuodelta 2013 Suomesta ja muutenkin täältä maan kamaralta. Tuntuukin aika mitättömältä tällainen maailman laajuinen verkko sen rinnalla mitä universumissa tapahtuu.

Taitaa siellä taivaassa muutenkin tämä ihmisen elinikäinen vaellus tuntua aika hyttysen paskalta itämeren jätteiden seassa. Liekö paratiisissa edes uutisia maan kamaralta? Luultavasti ei, ymmärtääkseni minkään uskonharjoittajain opuksessa ei paratiisissa palkkiona ole ilmaiset uutiset loppuajaksi!

Niin että hyvin täällä menee, taitaa vain olla yhtäaikaa päällä sekä 7 kvartaalia lihavia budjetteja ja 7 kvartaalia laihoja budjetteja. Ovat nimittäin nämä poliitikon ketkut keksineet tavan ylläpitää elintasoa siten, että yksi euro riittää puolentoista euron leipään. En tiedä miten se oikein on mahdollista, mutta kyllä herrat tietää. (ja rouvat kanssa).

Autotehtailijat ovat juonineet yhdessä uuden vitsauksen valtioiden ja öljy-yhtiöiden harmiksi; autot eivät enää tulevaisuudessa kuluta polttoainetta kuin alle litran verran ja ovat pirulaiset laittaneet vielä sähkömoottorin avuksi, jottei kuluteta mitään uusiutumatonta luonnonvaraa.

Mutta älkää olko huolissanne, ei valtion kassaan silti vajetta tule jäämään, ovat jo Jorma, Jutta,Jyrki ja Merja kehitelleet uusia tapoja kerätä veroa kansalaiselta. Kannattaisi tehdä kansalaisaloite siitä että palataan ennen öljykriisiä rakennettuihin autoihin, jotta saadaan taas valta öljysheikeille ja ameriikkalaisille öljy-yhtiöille, eikä valtion kassanhoitajalta hymyä saataisi pois edes siunaustilaisuudessa.

Eipä ole kuitenkaan meno muuttunut sitten teidän nuoruuden ajoista, joka sukupolvella tuntuu vain olevan omat uniikit ongelmat, mikä siellä pilven harjanteella varmaankin hieman hymyilyttää.

Että terveisiä vaan täältä maankamaralta, ensi vuonna tehdään samaa kuin tänäkin vuonna.

Ps. Jos voitte, niin lähettäkää rahaa….

Kuristajakataistontun Jouluaatto

Kataistontun katse harhailee pääministeritontun huvilan tapettien kuvioita seuraten.  Vaikka hän näyttääkin pikkupojalta puvussa, on hänen mielensä paljon vanhempi kuin ikätoveriensa. Kataistonttu miettii mitä kaikkea nämä seinät ovat nähneetkään, ajatus katkeaa hetkeksi kun adjutantti ottaa uunista Japanin pääministeritontun lahjoittaman gobe-kinkun; se on kasvatettu ylängöillä ja Fukusiman entiset työntekijät ovat possua hieroneet kahdesti päivässä neitsytoliiviöljyllä samalla kun  parhaat japanilaiset sopraanot ovat laulaneet aarioita.

Kyllä sitä kelpaa Kataisen vaimoineen syödä, loput mitä ei jakseta syödä, annetaan adjutantille keittiön puolelle.

Ylen tyytyväinen on Kuristajakatainen elämäänsä, vaikka on hän joutunut rikkailta ja yrittäjiltä ottamaan entistä suuremman osuuden yhteisen Suomen pitämiseksi hyvinvointivaltioiden kärkikaartissa. Kyllä ne ymmärtävät sitten jälkikäteen kun hänellä on iso virka EU:ssa, että heidän parhaaksensa hän on itsensä likoon laittanut. Sitäpaitsi Katainen on alkanut nauttia verottamisesta ja kiristämisestä, siitä tulee mahtava tunne kun miljardit vaihtavat omistajaa, jo ajatuskin tuo kylmät väreet hänen luiseville olkapäilleen ja adrenaliinintuoksuinen hikikarpalo valuu hitaasti hänen harvenevan otsatukkansa alta pitkin poskea aivan kuin hän itkisi. Haa, ajattelee Katainen, ensi vaaleissa käytän tätä ”kyyneltä” ottaessani vanhainkodissa kiinni vanhuksen kädestä, saavatpa lehdet hyviä kuvia sympaattisesta ja empaattisesta Kataisesta ja unohtuu yli-inkvisiittori status.

Muutenkin tonttukatainn on oppinut Juttatontulta miten köyhiä ja duunareita paapomalla saa hyvän miehen maineen, antaa hieman narua ja sitten nykäisee köydellä mereen ja katso: rahvas kapuaa takaisin laiturille ja taputtaa hyväsydämmisyydellesi. Tolloja, miettii Katainen ja näiden mietteiden rauhoittaessa Kataisen luisevaa olemusta, tuntee hän Joulurauhan laskeutuvan tupaan. Kun Kuristajakataisen on hyvä olla, on kansalla hyvin asiat, miettii Katainen ja nukahtaa pöytään.

Oikein Hyvää Joulua!

Liikennetonttula kansalaisen asialla?

Kyllöstonttu ja Ollilatonttu yrittävät ärsyttää kansalaista oikein todenteolla julkaisemalla esityksen liikenteen verottamisesta.

Sehän onkin aivan uusi ajatus että liikennettä verotetaan. Se on ennen vain ollut liian yksinkertaista, siksi onkin rakennettava joka autoon gps- järjestelmä joka automaattisesti veloittaa veronmaksajan visa-kortilta rahat pois ennenkuin ehtii pihatieltä lähikaupan parkkipaikalle.

Tähän esitykseen sisältyy varmaan jotain järkeviäkin linjauksia, mutta se että laitetaan kesävolkkariin 100 euron gps- laite joka sitten raportoi verottajalle että tänä vuonna volkkarilla on ajettu 150km ja verovirkailija siitä sitten rustaa euron maksulapun veronmaksajan postilaatikkoon ei oikein sovi minun pirtaan.

Se että meidän autokantaa halutaan nuorentaa niin sehän onnistuu  autoveroa tiputtamalla ja jos käytön mukaan halutaan verottaa, niin nostakaa polttoaineiden verotusta, mutta älkää nyt hyvät ministeriön tontut tehkö mitään pakollisia järjestelmiä, joiden rakentaminen ja ylläpitäminen maksaa kymmeniä miljoonia ja sitten sen valvomiseen pitää vielä valjastaa satoja virkamiehiä. Kuulostaa hölmöläisten säkillä valon kantamiselta. Eikä edes kuulosta, vaan se on sitä.

Välillä tuntuu siltä ettei meillä ole valjastettu kaikkein terävimmät aivot johtamaan tätä maata, ei sittenkään, tuntuu siltä lähes joka päivä kun uutisia katselee ja kuuntelee.