Kansalaisen välihuomautus hallitukselle

Hei Jutta, Jyrki ja muut sankarit. Lähestyn teitä nyt näin kirjeitse, kun keväästä huolimatta ei tunnu ministeriöihin järjen valoa paistavan.

Ajattelitte sitten korjata talouden ALV:a nostamalla, aivan nerokas ajatus, tullee tuomaan aivan yhtäpaljon rahaa valtion taskuun kuin autoveron ja viinan hinnan nosto.

Sovitaan että älkää nostako yhtä prosenttia, vaan nostakaa kymmenen, niin ei tarvitse olla koko ajan nostamassa.

Yritysveronkin on joku hölmöyksissään mennyt alentamaan, ei muuta kuin sama progressio kuin palkansaajalla, eihän muuten tasa-arvo toteudu.

Köyhiltä verot pois, asuminen, ruoka ja viina ilmaiseksi ja joku pieni kansalaispalkka olisi kiva ylläri.

Ihan oikeesti hei; ensimmäiseksi peruuttakaa kunnilta viiden vuoden karenssi irtisanomisista, muuten kunnat liittyvät kunta kerrallaan kunnes eläkeikä koittaa. Valtion tulosiirroilla kulut kunnille ja rahat valtiolle-projekti ei ole oikein toiminut, vaan olisi säästettävä valtion ja kunnallishallinnosta yhteisesti, eikä tehdä kulusiirtoja.

Laittakaa julkiset konsulttikulut seis yhdeksi vuodeksi, ei sillä maailma kaadu, mutta moni turha tutkimus, joka ei perinteisesti johda mihinkään konkreettiseen toimenpiteeseen, voisi odottaa tulevaisuuteen. Se säästäisi virkamiesten aikaa fiksumpaan tekemiseen. Tarjotkaa virkamiehille mahdollisuutta (määrätkää) jäädä osa-aikaeläkkeelle tai varhennetulle ja lakkauttakaa byrokratian virkoja. Tehkää kansalaisen ja byrokratian kohtaamisesta yksinkertaista ja poistakaa päätöksenteosta kerrokset.

Virkamiesten työsuhteet pitää saattaa saman lain alle kuin yksityisenkin puolen työsuhteet. Leikatkaa yli 5000 euron palkkoja vaikka väliaikaisesti, se luo kansalaisille uskoa siihen että virkakoneistokin on oikeasti mukana talkoissa.

Nostakaa ensi vuonna veroprosenttia 1-1,5 % yli 3000 ansaitsevilta, mutta väliaikaisesti max 2 vuotta.

Älkää koskeko ALV:oon, jos haluatte lisää verotuloja, tiputtakaa autoveroa ja viinan verotusta, jotta saadaan ulkomaan rahat kotiin.

Tulen ILMAISEKSI konsultoimaan, 24/7 just call me.

Kuristajakataistontun Jouluaatto

Kataistontun katse harhailee pääministeritontun huvilan tapettien kuvioita seuraten.  Vaikka hän näyttääkin pikkupojalta puvussa, on hänen mielensä paljon vanhempi kuin ikätoveriensa. Kataistonttu miettii mitä kaikkea nämä seinät ovat nähneetkään, ajatus katkeaa hetkeksi kun adjutantti ottaa uunista Japanin pääministeritontun lahjoittaman gobe-kinkun; se on kasvatettu ylängöillä ja Fukusiman entiset työntekijät ovat possua hieroneet kahdesti päivässä neitsytoliiviöljyllä samalla kun  parhaat japanilaiset sopraanot ovat laulaneet aarioita.

Kyllä sitä kelpaa Kataisen vaimoineen syödä, loput mitä ei jakseta syödä, annetaan adjutantille keittiön puolelle.

Ylen tyytyväinen on Kuristajakatainen elämäänsä, vaikka on hän joutunut rikkailta ja yrittäjiltä ottamaan entistä suuremman osuuden yhteisen Suomen pitämiseksi hyvinvointivaltioiden kärkikaartissa. Kyllä ne ymmärtävät sitten jälkikäteen kun hänellä on iso virka EU:ssa, että heidän parhaaksensa hän on itsensä likoon laittanut. Sitäpaitsi Katainen on alkanut nauttia verottamisesta ja kiristämisestä, siitä tulee mahtava tunne kun miljardit vaihtavat omistajaa, jo ajatuskin tuo kylmät väreet hänen luiseville olkapäilleen ja adrenaliinintuoksuinen hikikarpalo valuu hitaasti hänen harvenevan otsatukkansa alta pitkin poskea aivan kuin hän itkisi. Haa, ajattelee Katainen, ensi vaaleissa käytän tätä ”kyyneltä” ottaessani vanhainkodissa kiinni vanhuksen kädestä, saavatpa lehdet hyviä kuvia sympaattisesta ja empaattisesta Kataisesta ja unohtuu yli-inkvisiittori status.

Muutenkin tonttukatainn on oppinut Juttatontulta miten köyhiä ja duunareita paapomalla saa hyvän miehen maineen, antaa hieman narua ja sitten nykäisee köydellä mereen ja katso: rahvas kapuaa takaisin laiturille ja taputtaa hyväsydämmisyydellesi. Tolloja, miettii Katainen ja näiden mietteiden rauhoittaessa Kataisen luisevaa olemusta, tuntee hän Joulurauhan laskeutuvan tupaan. Kun Kuristajakataisen on hyvä olla, on kansalla hyvin asiat, miettii Katainen ja nukahtaa pöytään.

Oikein Hyvää Joulua!

Juttatonttu ja Kuristajakataistonttu ovat heränneet, yllättäen!

Juttatonttu ja Kuristajakatainen ovat suuressa viisaudessa keksineet että valtiontalous ei olekaan balanssissa, vaikka he ovat niin tonttukokouksessa päättäneet.

Tässä lienee joku pirullinen salajuoni heidän hyvinvointinsa horjuttamiseksi, koska heillä ei ole osaa eikä arpaa  maan huonoon tilaan, se on edellisten tonttujen tekosia.

Tässä hieman faktaa niille tontuille  jotka eivät vielä tiedä miksi asiat eivät Johdu Jutasta eikä Kuristaja kataisesta:

Ei virkamiehiä ole liikaa, porukkaa on vain liian vähän suhteessa virkamiehiin. (800.000/5.000 000)

Lapsilisiä, palkkoja ja muita etuuksia on kyllä varaa nostaa, onhan meillä A-luottoluokitus…vielä, se tippuu, joten nyt on viime hetkiä ottaa lisää lainaa.

Virkamiesten etuja ei saa leikata, tai järjestelmä muuttuu tehottomaksi, koska loppuunajettu virkamies ei jaksa työtaakkansa alla paahtaa väsymättä enää yhtä tehokkaasti kansalaisten etua.

AY-liike ajaa työntekijän etua niin tehokkaasti, ettei työnantajan tarvitse enää niin montaa työllistääkään, koska yhteiskunnan edut ovat jo niin hyvällä tolalla ettei kaikkien tarvitse töissä käydäkään, edes niiden jotka haluaisivat.

Jos byrokratiaa yksinkertaistettaisiin ja helpotettaisiin, digitalisoitaisiin kaikki mahdollinen, johtaisi se auttamatta monen virkamiehen työnkuvan muuttumiseen ja jopa mahdollisiin irtisanomisiin ja sehän toisi lisää työttömiä joita ei välttämättä yksityinen puoli voisi hyödyntää.

Pakkohan tässä on rahvastontun ymmärtää, että hallitustonttujen on pakko ylläpitää nykyinen järjestelmä ja pitää kulisseja pystyssä velalla ja odottaa nousukautta joka korvaa kaikki ne ministeritonttujen kärsimykset vaikeina aikoina kun he ovat kantaneet vastuunsa kansalaistonttujen hyvinvoinnista reppujen nyörien raastaessa olkapäät verille.

 

Väärinymmärretty Räisästonttu kulttuurin kimpussa

Kuristaja Kataisen tonttujoukon tinkimätön omatunto on kristillisten arvojen ehtymätön tulkki Räisästonttu Päivi Maria Räisänen.

Räisästonttu on ollut vankilassa enemmän kuin useimmat rosvotontut, joten hän tietää moraalista enemmän kuin me muut. Epäselvyyksien välttämiseksi, hän ei ole ollut siellä vastentahtoaan valtion vieraana, vaan asunut siellä , koska isätonttu oli siellä töissä.

Kun Räisästontulla on asiaa, hän kertoo asiansa niin viisaasti ja hienotunteisesti, että eihän sitä Toimittajatontut ymmärrä, vaan vääntävät selvästä asiasta saatanallisia säkeitä vaikka asia onkin lähempänä kirkollista epistolaa ja sekös Räisästonttua hieman korpeaa. Hän on kuitenkin tarkka, oikeudenmukainen ja vaatii kuria ja viime silauksen puheilleen hän hakee Isosta Tonttukirjasta. Siksi hänet onkin valittu sisäsiistin tonttuvaliokunnan johtoon.

Räisästontulla on aikamoinen ajojahti vahvojen olkapäidensä painolastina. Tätä varten ylipoliisitonttuakin on pitänyt ojentaa.

Pahamaineinen sarjahurmaaja on käsitellyt klassikoita, eikä syyllistä ole vielä saatu selville. Poliisi tontut ovat jo kuulustelleet tuntomerkkeihin sopivaa muumipappaa, mutta tunnustusta ei ole herunut.

Epäilykset ovatkin kohdistuneet skalpellimestari Atson Martiniin, jonka tiedetään olleen vuosia opissa kuululla Etelä-Pohjalaisella puukkojunkkarilla Jorma Ponulalla, taitaa kaksikolla olla jotain tekoa myös Pontikankeiton kanssa, kuka tietää.

Räisästonttu hakee oikeutta tinkittömästi ja tekee sen kansakunnan kärsimyksestä välittämättä, sillä hän tietää mikä totuus on, vapise siis Atson Marttiini, Räisänen ei jätä alttoviuluakaan kääntämättä.

Sosialistitonttu tonttuilee

Kuristajatonttu Kataisen arkkivihollinen sosialistitonttu Paavo Erkki Arhinkukkula on kuin tulisilla hiilillä. Hänen korviinsa on kantautunut tieto että Etelä-Espoossa on kaupunginosa jolla on tulotaso korkeammalla kuin sosialistitontun ystävien suosimassa itä-Helsinkiläisessä lähiössä.

Sosialistitontun on vain taklattava tuomarin huomaamatta Pääministeritontun joukkue ja vietävä pallo maaliin ennenkuin kapitalistit ehtivät sanoa Wahlroos.

Arhinkukkulan elämäntehtävä kävi jo selväksi varhaisina nuoruusvuosina; antaa muiden yrittää ja ottaa riskejä ja kerätä enemmän mammonaa, jaetaan ne sitten kaikille ja ah niin maailmassa on rauha ja kaikilla hyvä tahto. Sosialistitontunkin omatunto kolkuttelee silloin tällöin. ”Onhan tässä hyvin pärjätty, autonkuljettaja, valtion edut, puoluetonttujen johtajuus, vaikutusvaltaisia ystäviä, ei totisesti ei tässä enää duunareita olla, vaikka lähellä sydäntä ovatkin duunarin huolet”, miettii sosialistitonttu Arhinkukkula.

Jostain syystä sosialistitontun joukkueen sateenkaaren päässä ei olekaan ollut kultaa vaan muille kerääntyy koko ajan enemmän omaisuutta.

Siitä syystä Arhinkukkula onkin päättänyt kaivauttaa Espoolaisen ökylähiön eroon mantereesta ja ulottaa merenlahden omien tonttujensa lähiöön. Mukava siitä on kerrostalon hiekkalaatikolla huljutella duunarin väsyneitä jalkoja ökyjahtien jälkilaineissa, kerrankin on herraskainen olo.

Tonttujen iltakoulu

Krooh,pyyh, Krooh pyyh…yhtäkkiä joku kaamea meteli herättää kuristaja Kataisen. On menossa tonttujen iltakoulu, jossa Kuristajatonttu on päätonttuna.

Mitä perskulesta,”tuohan on hengissä” Katainen toteaa ja pyyhkii unikuolat Diorin pikkutakin hihaan. Kuristajatonttu on luullut että tonttujen iltakoulussa oleva Tonttu Tuomikuru on jo kuollut kauan sitten ja sitä pidetty tuolissa piruuttaan hänen kiusaksi. Hän on luullut että muut tontut ovat laittaneet kaiuttimen Tuomikurun suuhun ja syöttävät sieltä 60-luvun hippiradikalismia.

Nyt se tonttu Tuomikuru kuitenkin on noussut ylös, puhuu ihan ihme juttuja, mutta kyllä se selvästi elävien kirjoissa on, ainakin fyysisesti. Tuosta tontusta on päästävä, päättää Katainen ja ryhtyy heti tekstaamaan muille tontuille viestiä:” tuo ihmisraunio on saatava eläkkeelle ennenkuin se hoitaa meidät kaikki pois tonttujen ylineuvostosta”.

Valitettavasti Katainen on ainut hereillä oleva tonttu, joten hänen hätähuutonsa menevät kuuroille korville. Kataisen veitsenterävät aivot tekevät jo uutta ja julmaa suunnitelmaa, jolla hän pudottaa Tuomikurun lehteriltä puheenjohtajatontun niskaan, näin saadaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Juuri kun hänen luiset ja kalmankalpeat kätensä ovat tarttumassa tonttu Tuomikuruun…Kuristaja Katainen herää, juuri kun hänen elinikäinen unelmansa oli toteutumassa, se onkin yhtäkkiä viety häneltä, aivan kuin Picassolta olisi pyyhitty mestariteos puhtaaksi kankaalta ennen viimeistä vetoa.

Kuristaja Kataisen ihmeelliset seikkailut vol.3

Kuristaja katainen joutui kesällä työttömäksi, mutta ollos huolet’on hän on hakenut starttirahaa ja on perustanut yrityksen.

Kuristaja Katainen on hankkinut heti yritykseensä parhaat osaajat Jari Ailuksen, eläkepommin keksijän, Sari Aarnion, huumekauppojen erikoismiehen ja Jari Sarasjoen,saarnamiehen suoraan helvetistä. Joutilaita olivat kaikki, joten mielelläänhän he Kuristaja Kataisen enkeleiksi alkoivat.

Kuristaja Kataisen enkeleiden pääbisnetti on etsivätoimisto, mutta näinä vaikeina aikoina on myös saarnattava helvetin tulesta ja etenkin armosta, sitähän enkelit todellakin tarvitsevat.

Etsivätoimiston tehtävänä on etsiä oikaisu Suomen Pisatornille, kun kovasti on vinoon päässyt mokoma rakennus. Kovasti on muitakin toimeksiantoja tullut, mutta Kataisen uurteisille, mutta toki Monacon auringossa ahavoituneille kasvoille ilmestyy ryppyjä kun hänellä on toimeksianto pelastaa Räty pulasta, mutta kuka Räty, tuntuu että koko suku rätyjä on pulassa, onko se keihäänheittäjä, ei… se on varmaan jo kuollut, miettii kuristaja tuskissaan.

Noh, on Kuristaja Kataisella omiakin huolia. Hän on aina halunnut ajaa Bemarilla, mutta nyt senkin huvin on mennyt joku pikku eläkepomo kusemaan, mitä helvettiä, eikö sitä enää mies saa ajaa Bemarilla ja roiskuttaa vettä rahvaan niskaan bussipysäkillä? Mihin tämä maailma on oikein menossa ja millainen jengi täällä oikein on vallankahvassa kun asiat on menneet tälle tolalle?

Kuristaja-Kataisen karmeiden seikkailuiden loppukohtaus

Kuristaja-Katainen herää hiestä märkänä, hänen luiseva vartalonsa on kananlihalla. Hän on nähnyt karmeaa unta jossa hänestä on tullut rivikansanedustaja…hänestä…maailmankuulusta inkvisiittorista, köyhien kauhusta,porvarin petikumppanista, maanviljelijän hukkakaurasta.

Mitä tämä tarkoittaa, onko tämä enneuni vai kohtalon kauhea kosto hänen rikoksistaan yhteiskuntaa vastaan. Aloitetaan alusta.

Oli tavallinen aamu, kylmänkostea syys, kahvi oli kuumaa ja lämmin patonki raapi kitalakea. Kuristaja-Katainen oli juuri avannut lehden jossa kirkuvana otsikkona oli Katainen eroaa, hallitus kaatuu. Mitä helvettiä, ei tällaisesta ollut mitään puhetta suomalaisella klubilla. Kuristajan otsasuonet olivat räjähtämispisteessä, kun hän kuumeisesti mietti seuraavaa siirtoa…lehdistötiedote,lehdistötilaisuus…ei, journalistit saavat nyt marssia hornantuuttiin, avustaja saa hoitaa kuristajan telkkariin, kansalainen uskoo kaiken mitä tulee televisiosta.

Sitten uni oudosti hypähti eteenpäin. Taas oli aamu…johan nyt on markkinat…lehdessä lukeekin nyt että siitä pikku perkeleestä Timo Ässästä on tullut pääministeri ja hänen luttoporukkansa on vallannut kaikki ministeripaikat: Karaoke-emäntä ja sirkuksen voimanainen on finanssiministerinä, sahanomistajan vinttikamarin vanhapoika on tasa-arvoministerinä ja nämä ovat sitä viksumpaa porukkaa. Kuristajan ovelta on turvamiehet kadonneet, musta audi on tipotiessään, hänellä on pöydällä kostea nippu eduskunnan taksiseteleitä ja naapurikin on taas ruvennut puhumaan hänelle, kiero paskiainen.

Taksisetelit eivät enää ole euroina vaan markkoina. Kuristajaa lohduttaa vain se että loisteliaan uran jälkeen häntä odottaa kansalaispalkka ja paikka vanhassa vastaanottekeskuksessa jonne sentään on sijoitettu muutkin hänen ystävänsä, Juntta-Jutta, Rankka-Räsänen ja ketä niitä nyt olikaan, paikka jossa voidaan muistella vanhaa hyvää aikaa ja taivastella nykymenoa.

Kuristaja kataisen karmeat seikkailut vol.1

Kuristaja-Kataisen luiseva olemus laahustaa valtioneuvoston käytävillä rauhattomana. Mieli on levoton, mutta ajatus on terävä. Kataista ahdistaa ajatus että jossain on veronmaksajien rahaa johon ei kataisen luisevat sormet ole vielä uponneet. Kansalaiset ovat jostain onnistuneet keräämään omaisuutta johon ei ole vielä veroa keksitty.

Kuristaja-Katainen on muuten onnellinen mies. Nuoresta iästään ja vähäisestä varrestaan huolimatta hän on saanut paljon aikaiseksi. Velkaakin on tehty enemmän kuin hänen edeltäjänsä yhteensä.

Kuristaja on onnistunut keräämään hyviä ihmisiä ympärilleen sekä oikealta että vasemmalta, kaikki sateenkaaren värit. Rainbow, porukka kuin politiikan private-label. Vasenta porukkaa kun uhkaa köyhän ahdingolla, he raatelevat porvarin heti, oikeata siipeä kun uhkaa porvarin ahdingolla, niin jo ollaan duunarin kimpussa. Maajusseja kun uhkaa tukien menetyksellä, niin jo keskustan porukka uhkaile kaikkia tasapuolisesti. Vihreää jengiä kun uhkaa Natura-alueen hakkuilla he saalistavat kaikkia, jotka epäilyttävästi ovat ei-naturisteja. Näin Kuristaja-Kataisen päivät ovat menneet jo jonkin aikaa kuin käänteisenä YK-joukkona toimimisena. Pitää pitää eri puolet sotajalalla keskenään, niin saa itse keskittyä suuriin kuvioihin.

Kuristaja, kuten voimme jo tuttavuuden tässä vaiheessa sanoa, nauttii veronmaksajan pullistuneista silmistä ja kauhun aiheuttamasta hiestä joka sekoittuu halpaan S-marketista ostettuun hajuveteen kun hän ilmoittaa uusista veropäätöksistä. Hänen tuoksunsa sentään ostetaan vain Pariisista aidoista oikeista kaupoista, eikä hän juo mitään VSOP-litkuja, sillä vain parasta parhaalle.

Kuristaja nauraa äännen kun hän miettii miten hölmöjä ovat kuningaskunnan kolleegat jotka eivät ymmärrä edes perintöveroa tai autoveroa ottaa kansalta. He eivät ymmärrä miten arrogantiksi kansa muuttuu kun hyvinvointia jaetaan niille jotka eivät sen kanssa osaa elää. Kuristaja osaa elää, hän nauttii autosaattueista ja muista vallankahvassa kiinni olevien seurasta. Hän ei aio luopua virastaan, kuten edeltäjät ovat tehneet. Kuristajalla on työn alla lakialoite jolla hänen vakanssinsa yli-inkvisiittorina vakinaistetaan ilman eläkkeelle siirtymisen pakkoa.

Soraääniäkin jostain kuuluu. Kuristaja on kuullut miehestä Espoossa, Perussuomalaisesta-Timosta joka koskiskelee kansaa lupaamalla 7 hyvää vuotta jos Kuristaja-Katainen syrjäytetään.

Eikö tämä pehmopoika ymmärrä kuka täällä johtaa? Tämä välienselvittely jää seuraavaan jaksoon, sitä odotellessa verotus on iloinen asia!

Voe tätä onnen päevää, kun meillä on uusi hallitus

nonniin kansalaiset, ei ole enää hädän hippalesta kun on kaikki maan viisaat kerätty ministeripöytään. Kataisen akan poika joutui nöyrtymään monen asian edessä jotta sai kasaan edes jonkunlaisen hallituksen. On mielenkiintoista seurata tätä köydenvetoa kun sitä vedetään useampaan suuntaan kuin vain kahteen. voi käydä niin ettei ole kellään köyttä, vaan kaikilla on narut kädessä eikä kellään ole toista päätä. Me tarvitaan tuloeroja, jos valtio ei kannusta yrittämään ja saavuttamaan enemmän, ei kukaan ole valmis riskinottoon ja ei sillä mitään työpaikkoja turvata saati saada lisää. Kuinka moni sosiaalidemokraatti on valmis ottamaan 2 miljoonaa lainaa jotta saisi sillä tuhannen euron liksan kuukaudessa ja työllistämään 10 ihmistä? Meillä Etelä-Pohojammaalla on sanonta että rasat pärkyää joka tarkoittaa että hermostuttaa.