Missä olet Suomen kilpailukyky ja johtajuus?

Suomessa on hieman tapana nauraa ruotsalaisten ”diskuteeraamiselle”, ei kannattaisi. Ruotsissa on enemmän maailmanluokan ykkösbrändejä kuin meillä on insinöörejä, ja se on paljon se.

Kun ruotsalaista yritystä johdetaan keskustelemalla, päätöksiä tekemällä ja myös riskejä ottamalla, meillä johdetaan asioita, ei ihmisiä. Päätöksiä jahkaillaan, ei kuunnella ihmisiä, markkinoita, eikä riskejä olla valmiita ottamaan.

SUOMESSA ON KOULUTETTU LIIKAA INSINÖÖREJÄ, JOTKA ON PALKATTU JOHTAMAAN BRÄNDEJÄ JA IHMISIÄ OMAAMATTA  NIISTÄ ASIOISTA JUURI MINKÄÄNLAISTA YMMÄRRYSTÄ.

Yrityksiin tarvitaan persoonia,näkijöitä, hulluja, puolihulluja ja kaikkea siltä väliltä ja heidän johtamiseensa tarvitaan hyvä ihmisjohtaja joka ymmärtää käyttää ihmisten osaamista luovasti markkinoiden ja brändin kasvattamiseen.

Tekniikka saadaan aina toimimaan, ihmiset vaativat enemmän jatkuvaa huoltoa kuin koneet, se taito vain on kateissa nykyään.Koh Haa-08-01-003

Joskus olisi myös kiva nähdä että jätettäisiin joku trendi käymättä Suomessa läpi, sillä yleensä kun maailmalla on joku trendi todettu toimimattomaksi, niin meillä sitä vielä ajetaan yritysten käytänteisiin kovaa vauhtia. Esimerkiksi ulkoistaminen on maailmalla jo jonkin aikaa muuttunut takaisinpäin, yritykset ottavat hoitoonsa ulkoistamiaan toimintoja. Entäs meillä, meillä ollaan niin innostuneita ulkoistamisen ”säästöistä” että yritykset ulkoistavat jo ydintoimintojaankin. HALOO!

Kilpailukyky, tehokkuus…tuttuja sanoja, ei vain nyt juuri muistu mieleen?

Kun sosiaalisessa mediassa kuuntelee kouluttajien ja konsulttien valitusta siitä miten hankalaa yrityksiä on saada kehittämään ja muuttamaan liiketoimintaansa kilpailukykyisemmäksi ja tehokkaammaksi, tulee väkisinkin mieleen että onko meillä liian vähän aikaa puusta tippumisesta ja agraariyhteiskunnasta digiyhteiskuntaan siirtymisestä.

Uskoisin ettei kukaan lähtökohdin vastusta kehitystä ja liikevaihdon kasvua, mutta olisiko syynä mietintävaiheessa takaraivosta iskevä sotien jälkeinen geeniperimä joka sanoo että vanha ja vakaa on turvallista ja muutos tuo epävarmuutta.

Olisiko tässä yksi syy miksi suomalainen tekee hienoja tuotteita, mutta harva uskaltaa ottaa riskiä ja lähteä kasvamaan ja kehittämään bisnestään ja veneilemään tuntemattomille vesille. Samaan aikaan ruotsalaiset ovat perustaneet menestyviä alojensa johtavia yrityksiä maailmanlaajuisesti, heillä ei olekaan sota-aikojen kokemuksia muualta kuin kirjallisuudesta ja elokuvista.

Luulisi että meillä on taisteluhenkeä pienenä kansana näyttää muulle maailmalle mitä me osataan. Menestystarinoita voitaisiin rakentaa paljon enemmän kuin yksi hissifirma ja muutama peliyritys.

Osaamista yrityksissä ja ihmisissä on, uskaltakaa satsata myyntiin ja markkinointiin ja rakentakaa hienoja tarinoita tuotteistanne ja yrityksistänne.

Työ on pitkäjänteistä, eikä valmistu sillä että pidetään henkilökunnalle yksi koulutus ja odotetaan ihmeen ilmestymistä tulosriville.

Omistajien ja yritysjohdon pitää ensin itse sitoutua pitkäaikaiseen ja jatkuvaan muutokseen, vasta sen jälkeen voidaan edes kuvitella että saadaan henkilökunta asian taakse.

Kehitys vaatii koulutusta, hyvät mittarit joita voidaan seurata, palautetta, keskustelua ja tarvittaessa suunnan korjausta ja kaikkea näitä säännöllisesti.

Jos tämä olisi ilmaista, helppoa ja kivutonta, kaikki tekisivät niin.

Menestyjät erottuvat sillä että he satsaavat henkilökuntaansa, tuotteeseensa, palveluunsa ja asiakkaihinsa.

Jos näihin ei ole valmiutta satsata, kannattaa miettiä miksi yleensä lähtee maanantaina työpaikalle.

DSC_0132