Lakutehtailijan ajatuksia työelämästä

Suomessa on hyvä yrittää. Kaikelle toiminnalle on lait, direktiivit ja määräykset. Sitten meillä on vielä varsin toimiva virkamieskoneisto tarkastamassa, että kaikki on niinkuin Brysselissä on määrätty, jos ei ole selvillä joka vaatimuksesta, niin virkamies on aina valmis sinulle aukottoman totuuden kertomaan. Tämä on hyvä juttu.

Vaikeampi asia on ymmmärtää että Suomessa työmarkkinoita on hallinnut 50-luvulta lähtien AY-liike, joka on päästetty vapaasti mellastamaan ja kiristämään itselleen oikeudet, jotka ovat varmasti olleet joskus tarpeellisia, mutta ehkä nykypäivän palveluyhteiskuntaa ei voida pyörittää vanhalle suurteollisuudelle suunnitelluilla ehdoilla. Paperimiehillä (niillä muutamalla joita vielä on) lienee yhä edelleen lauantaityöstä saunalisä, joka perustuu siihen että ennen oli lauantaisin sauna ja siitä sai korvauksen, jos joutui olemaan töissä. Tämä jengi on ihan itse hoitanut vaatimuksillaan duuninsa pois lakkoherkkyydellään ja loputtomilla vaatimuksillaan ja joustamattomuudellaan. Onko oikein, että ne jotka lakkoilemalla saavat suurimmat vahingot aikaan, saavat parhaat palkat ja edut ja ne jotka tekevät duunia sydämmellään kuten hoitoala ovat heikommalla?

AY-liikkeellä on heikko tulevaisuus, jos eivät päivitä toimintatapojaan ja henkilöstöään nykypäivään. Työntekijäpuoli tarvitaan, mutta punaniska jäsenistökin eläköityy eikä nykynuorta ei hirveästi kiinnosta AY-liike joka on iso mörkö Hakaniemessä, joten on muutoksen aika, tai sitten hidas kuolema.

Muutoksesta keskustellaan kovasti, mutta esim. paikallisen sopimisen esteeksi demarit ja vassarit näyttävät välittömästi punaista korttia ja jyrkkä ei, luullen että sopimisessa on kysymys vain palkastaja etenkin sen alentamisesta.

Suomalainen työ tarvitsee joustoa lähinnä siinä että töihin ottaminen on yksinkertaista, huonosta työntekijästä eroon pääseminen ei ole mahdotonta ja että työnantajalla on mahdollisuus huonoina aikoina tehdä sopimuksia työntekijöiden kanssa joustoista ilman että ainut mahdollisuus on pistää jengiä pihalle, tai jengi pistää perseet penkkiin heti jos ei tehdä niinkuin liitto määrää.

Mielestäni päiväkin kuukaudessa työelämässä on parempi kuin kotona ja siihen pitäisi työnantajien pyrkiä; antamaan ihmisille mahdollisuus päästä kiinni työelämään, vaikka lyhyeksikin aikaa. Hyvä työntekijä ansaitsee aina paikkansa ja palkkansa, kunhan hänelle annetaan siihen mahdollisuus.

Keskustelu työajan pidentämisestä on mielestäni aika turhaa, olennaisempaa on työpaikan sisällä käydä keskustelua siitä mitä työpäivän aikana saadaan aikaiseksi, ei siitä kauanko työpaikalla ollaan. Työnantajan pitää antaa työntekijälle mahdollisuus vaikuttaa oman työnsä sisältöön ja mielekkyyteen, onhan hän työnsä paras asiantuntija, eikä ylhäältä päin sille pitäisi antaa rajoituksia, vaan raamit ja tavoitteet, joita yhdessä seurataan ja kehitetään.

Hyvinvointi on suurin uhkamme ja hyvinvointimme uhka

Suomalaisen yhteiskunnan suurin uhka on jatkuva hyvinvoinnin lisääntyminen. Suomalaiselle sopii ankeat ajat, silloin olemme parhaimmillamme ja puhallamme yhteiseen hiileen.

Lienee ihmisen perusluonteessa oleva geeni: hyvinvoinnin lisääntyessä laiskuuskin lisääntyy. Saavutetuista eduista ei olla missään nimessä valmiita luopumaan, muttei olla valmiita myöskään tekemään mitään niiden säilyttämiseksi.

HYVINVOINTI TAANNUTTAA, HUONOT AJAT KASVATTAVAT JA KEHITTÄVÄT.

Meillä on aivan ilmeisesti takanamme liian pitkä putki hyvien rilluvuosien, eikä kunnollista persauksiin potkua ole tapahtunut. Puhumme huonoista ajoista, vaikka meillä menee paremmin kuin koskaan historiamme aikana.

Valittamisessa olemme kyllä mestareita ja hyvinkin laadukkaita, kansainvälisen PISA-vertailun kestäviä valitusvirsiä veisataan baareissa ja keskinäisissä tapaamisissa.

Valitusvirret eivät ole vain keski-iän ylittäneiden etuoikeus, mutta valitettavan iso osa ruikutuksesta on vanhemman väestöryhmän heiniä.

Nuoret yrittäjät näyttävät esimerkkiä mitä positiivisella draivilla saadaan aikaiseksi, ei nuorten yrityksissä kuluteta aikaa ongelmien pähkäilyyn, vaan ratkaisujen tekemiseen, työn ilo on keskiössä joka johtaa innovaatioihin. Maailman valloitus on itsestään selvyys, ei siis edes keskustelunaihe.

Nuorten kanssa pitää olla keskustelua ja kulttuurivaihtoa, joka parhaimmillaan tuo virtaa, iloa ja uskoa keski-iän ylittäneille ja jokunen kokemuksen syvällä rintaäänellä lausuttu viisaus voisi estää nuorten pään osumista metsän jokaiseen petäjään.

OTTAKAAMME HAASTE VASTAAN NUOREMMILTA; KILPAILLAAN ILOISUUDESSA JA YRITETÄÄN SAAVUTTAA YHÄ SUUREMPIA UNELMIA

Hyvä asia yhteiskunnalle on se että suuret ikäluokat siirtyvät eläkelaitumille pois synkistelemästä nauttimaan omasta elämästään ansaitusti, onhan tämän porukan takaraivoon hakattu että työtä pitää tehdä hampaat irvessä, säästää pitää, lainat maksaa, lapset maailmalle ja sitten voikin jo kuolla pois. Pikkuhiljaa siinäkin porukassa on ymmärretty, että onhan elämässä muutakin kuin työnteko ja lainojen maksu. Uskonkin että nämä varakkaat ja hyvässä kunnossa eläkkeelle jäävät tulevat nauttimaan elämästään ja kuluttavat omaisuuttaan omaan hyvinvointiinsa aivan erilailla kuin edelliset sukupolvet.

EHKÄ MEILLÄ SITTENKIN ON TOIVOA…JOS VAIN NIIN PÄÄTÄMME, SIIS PEUKALO POIS SUUSTA JA TEKEMÄÄN HUOMISEN HISTORIAA

Nuorisossa on oikeasti tulevaisuus!

On helppo mollata nuorisoamme, tehdyistä tai tekemättömistä asioista, mutta meidän on syytä katsoa ensiksi syvään silmiin sitä kaveria, joka katsoo meitä peilistä.

Me vanhemmat kansalaiset ruikutamme joka asiasta, näemme peikkoja joka kannon takana, olemme rasisteja, muka uskovaisia, laiskoja, ilkeitä ja kateellisia. Ei tietenkään kaikki, mutta luvattoman moni.

Mutta katso meidän nuorisoa, fiksuja kavereita, joille koko maailma on avoinna, nähdään kaikenlaisia mahdollisuuksia, kansallisuus tai kieli ei ole keskustelunaihe, kaikki härpäkkeet otetaan haltuun minuutissa, oli sitten kysymys kaukosäätimestä tai padista.

Mitä me olemme arvostelemaan näitä briljantinkirkkaita, ei vielä maailman hiomia timantteja, jotka Suomalais-ugrilaiseen tapaan pitää nöyriksi ja kuuliaisiksi taputteleman.

EI sanon minä, ei arvostella, vaan antakaa kaikki avaimet käteen ja mahdollisuudet avata niin monta ovea kuin ehtii ja antakaa pään kopsahtaa muutamaan petäjään, mutta pyrkikää estämään ettei pää osu koko metsän puihin, niin hyvä tulee.

Nuorisosta tulee ne kaverit, jotka keksivät ratkaisun syöpään, ilmaston lämpenemiseen ja moneen muuhun asiaan, joita emme edes osaa kuvitella.IMG_0170

%d bloggers like this: