Lakutehtailijan ajatuksia työelämästä

Suomessa on hyvä yrittää. Kaikelle toiminnalle on lait, direktiivit ja määräykset. Sitten meillä on vielä varsin toimiva virkamieskoneisto tarkastamassa, että kaikki on niinkuin Brysselissä on määrätty, jos ei ole selvillä joka vaatimuksesta, niin virkamies on aina valmis sinulle aukottoman totuuden kertomaan. Tämä on hyvä juttu.

Vaikeampi asia on ymmmärtää että Suomessa työmarkkinoita on hallinnut 50-luvulta lähtien AY-liike, joka on päästetty vapaasti mellastamaan ja kiristämään itselleen oikeudet, jotka ovat varmasti olleet joskus tarpeellisia, mutta ehkä nykypäivän palveluyhteiskuntaa ei voida pyörittää vanhalle suurteollisuudelle suunnitelluilla ehdoilla. Paperimiehillä (niillä muutamalla joita vielä on) lienee yhä edelleen lauantaityöstä saunalisä, joka perustuu siihen että ennen oli lauantaisin sauna ja siitä sai korvauksen, jos joutui olemaan töissä. Tämä jengi on ihan itse hoitanut vaatimuksillaan duuninsa pois lakkoherkkyydellään ja loputtomilla vaatimuksillaan ja joustamattomuudellaan. Onko oikein, että ne jotka lakkoilemalla saavat suurimmat vahingot aikaan, saavat parhaat palkat ja edut ja ne jotka tekevät duunia sydämmellään kuten hoitoala ovat heikommalla?

AY-liikkeellä on heikko tulevaisuus, jos eivät päivitä toimintatapojaan ja henkilöstöään nykypäivään. Työntekijäpuoli tarvitaan, mutta punaniska jäsenistökin eläköityy eikä nykynuorta ei hirveästi kiinnosta AY-liike joka on iso mörkö Hakaniemessä, joten on muutoksen aika, tai sitten hidas kuolema.

Muutoksesta keskustellaan kovasti, mutta esim. paikallisen sopimisen esteeksi demarit ja vassarit näyttävät välittömästi punaista korttia ja jyrkkä ei, luullen että sopimisessa on kysymys vain palkastaja etenkin sen alentamisesta.

Suomalainen työ tarvitsee joustoa lähinnä siinä että töihin ottaminen on yksinkertaista, huonosta työntekijästä eroon pääseminen ei ole mahdotonta ja että työnantajalla on mahdollisuus huonoina aikoina tehdä sopimuksia työntekijöiden kanssa joustoista ilman että ainut mahdollisuus on pistää jengiä pihalle, tai jengi pistää perseet penkkiin heti jos ei tehdä niinkuin liitto määrää.

Mielestäni päiväkin kuukaudessa työelämässä on parempi kuin kotona ja siihen pitäisi työnantajien pyrkiä; antamaan ihmisille mahdollisuus päästä kiinni työelämään, vaikka lyhyeksikin aikaa. Hyvä työntekijä ansaitsee aina paikkansa ja palkkansa, kunhan hänelle annetaan siihen mahdollisuus.

Keskustelu työajan pidentämisestä on mielestäni aika turhaa, olennaisempaa on työpaikan sisällä käydä keskustelua siitä mitä työpäivän aikana saadaan aikaiseksi, ei siitä kauanko työpaikalla ollaan. Työnantajan pitää antaa työntekijälle mahdollisuus vaikuttaa oman työnsä sisältöön ja mielekkyyteen, onhan hän työnsä paras asiantuntija, eikä ylhäältä päin sille pitäisi antaa rajoituksia, vaan raamit ja tavoitteet, joita yhdessä seurataan ja kehitetään.

Mainokset

Yrityksissä on enemmän hukka-aikaa kuin tehokasta työaikaa!

Noh, eipä nyt ollut mitenkään erityisen nerokkaasti lohkaistu, mutta totta kuitenkin.

Mieti mihin käytät työaikasi, johon kulutat noin 1/3 elinajastasi ja puolet valveillaoloajastasi.

Teetkö mahdollisesti ison osan ajastasi selvityksiä ja raportteja joita ei kukaan lue, tai jos lukeekin, ne eivät aiheuta mitään muutosta tai kehitystä?

Istutko palavereissa joiden jälkeen et tiedä yhtään enempää, miten asioiden edistäminen olisi sujuvampaa?

Etkö ole oikein ymmärtänyt mitä yrityksesi ajaa missioillaan, strategiallaan ja visiollaan?

Kukaan meistä ei voi olla tehokas 8 tuntia päivässä, mutta jos jokainen pystyisi lisäämään oikeasti tuottavan työn tekemistä päivässä 15 min tai puoli tuntia, olisi se pitkässä juoksussa valtava työtuntimäärä päämäärään pääsemisen edistämiseksi yhden jonninjoutavan palaverin sijaan.

Työntekijät eivät useimmiten tähän voi vaikuttaa, mutta yrityksissä tulisi näitä asioita miettiä ja poistaa ihmisiltä turha byrokratia ja raportit jotka eivät palvele ketään ja tehdä sen aikaa jotain muuta, vaikka se olisi yhteinen kahvihetki joka päivä, johon on pakko osallistua ja työasioista puhuminen olisi kiellettyä

Jos oletetaan että työpaikalla on 200 ihmistä ja jokainen on tehokkaampi 15 min päivässä on se vuodessa (240 työpäivää) 12.000 tuntia tehokkuutta lisää, joka työtunnin kokonaishinnan ollessa 300 eur olisi 3,6 milj. eurolla fiksua työtä jonninjoutavuuden sijaan.

Saattaapi olla jopa niin että yritysjohdon kannattaisi joskus miettiä muitakin ratkaisuja kuin irtisanomiset. Usein parhaat ratkaisut yrityksen tulosksenteon ja toiminnan järkevöittämiseksi löytyvät niiltä ihmisiltä jotka käytännön ongelmien kanssa joka päivä painivat, jos vain joku joskus malttaisi sieltä puupaneloidusta tornista lähteä maan tasolle tallailemaan ja kyselemään miten he asiat näkevät. 

Erityisen outo ajatus…kysy niiltä ajatuksia ja ratkaisuja jotka käytännön työtä tekevät ja anna heille vastuuta ja valtaa muuttaa toimintatapoja.

Luulisi että tällainen olisi yleisessä käytössä. Ja luulisi että työtyytyväisyys lisääntyisi ja tuloskin paranisi.

Elän siis olen, vai luuletko olevasi?

Suomalainen on omasta mielestää keskivertoa parempi autokuski, tekee työnsä toisia paremmin ja on tosi huumorintajuinen

Jo sunnuntaina tuleva viikko masentaa,työkaverit on tolloja, esimiehet itsekkäitä ja yrityskin tekee asioita aivan väärin.

Suomalaisessa itsessä ei ole mitään vikaa, paitsi toisessa suomalaisessa jonka tekemiä (sinunkin)virheet on.

En usko että me olemme  lähtökohdin näin pirun negatiivisia, asenne on opittua tai opetettua.

Mitäpä jos otat jo ensi viikolla uuden asenteen työelämään, yrittäjä-asenteen. Menet työpaikalle kuin se olisi omasi. Teet asiat paremmin, olet tehokkaampi, kyseenalaistat tapasi, kerro esimiehellesi mitkä asiat eivät toimi ja jos olet oikein ovela, voit jopa esittää ratkaisuja miten asiat sujuisivat paremmin.

Jos sinulle esitetään uusia ideoita tai toimintatapoja, älä ole negatiivinen, vaan kuuntele, ole kiinnostunut, kysele, haasta ja esitä rakentavia mielipiteitä.

Ei meidän tarvitse olla töissä negatiivisia ja naama nyrpällään, kun voimme olla iloisia ja ylpeitä itsestämme, työstämme ja yrityksestä jonka palveluksessa olemme.

Meillä kaikilla on oikeus ja velvollisuus olla oman elämämme voittajia ja sankareita. Se on hauskempaa ja haastavampaa sekä kaiken lisäksi mukaansatempaavaa. Ei kukaan voi olla iloisen ihmisen kanssa surullinen, jaa siis iloasi surutta kaikille.

%d bloggers like this: