Esimiestaidot vai alaistaidot?

Useasti kuulee kritiikkiä päälliköitä ja johtajia kohtaan heidän esimiestaidoistaan. Monestihan esimiestehtäviin nostetaan asiantuntija, tai myyntipäälliköksi talon paras myyntimies. Yrityksiin pitää saada muitakin urakehitysmalleja, kuin että esimiestehtäviin nostetaan ihmisiä, joiden paras osaamisalue on muualla kuin ihmisjohtamisessa.

Samalla kun esimiehiltä vaaditaan Jumalan verran ymmärrystä ja anteeksiantoa, unohdetaan että yritys on työyhteisö, perhe, jonka joka jäsenellä on velvollisuuksia.

Mielelläni peräänkuuluttaisin myös alaistaitoja. Opetetaanko jossain koulussa nuorille, miten työelämässä tulee käyttäytyä, tai onko ammattiliiton kursseilla erillistä oppiainetta nimeltä alaistaidot?

Eipä taideta kenellekään opettaa tätä aikalailla perustaitoihin kuuluvaa asiaa. Nuoret menevät töihin ymmärtämättä juurikaan miten siellä pitää toimia ja käyttäytyä. Jos taidot puuttuvat jo työtä hakiessa, saattaa ura loppu ennenkuin se pääsee alkamaankaan.

Jos ei muualla, niin ainakin kotona lapsille pitää opettaa jo pienestä pitäen, että kun kotiin tulee vieraita, käydään reippaasti esittäytymässä, kätellään reilulla otteella ja katsotaan silmiin. Tällä ollaan jo pitkällä taidoissa.

Sitten pitää ymmärtää, miksi työnantaja maksaa palkan, siis siitä että suoritat sinulle annetun tehtävän mahdollisimman hyvin ja tunnollisesti, ei enempää,eikä vähempää.

Työyhteisössä erilaiset ihmiset joutuvat olemaan keskenään hyvin paljon tekemisissä, joten oman henkisen hyvinvoinnin kannalta erilaisuuden sietäminen ja toisen hyvien puolien korostaminen ja heikompien puolien jättäminen vähempään arvoon helpottaa toimeentuloa.

Hyvä olisi myös miettiä, miksi yritys on olemassa, mitä yrittäjä haluaa ja miksi esimies vaatii tiettyjä asioita. Tosin nämä ovat yrityksen tehtäviä kertoa ihmisille, mutta kun hahmottaa oman paikkansa suhteessa yrityksen toimintaan on työ motivoivampaa.

Tässä oli hieman alkuajatusta työyhteisön hyvinvoinnista ja alaistaidoista, jatketaan keskustelua.

 

Start Up, Fast Money… Start End Down Fast, No Money

Ei ole enää muodikasta olla salarakas blondibimbo, vaan on muodikasta ryhtyä yrittäjäksi.

Jotain iiteetä tai pelihommaa tai sellasta. Joku idea pitäis vaan löytää ja sitten mukaan sijoittaja joka antaa muutaman miltsin fyrkkaa jotta saadaan vimpan päälle toimisto jossa ei pönötetä vaan kaikki on yhtä suurta perhettä. Jenkeistä tai Kiinasta tai jostain sitten ostaja muutamalla kymmenellä miltsillä ja sitten relataan kun ollaan jo puolitoista vuotta raadettu firman eteen.

Tällainen on monen nuoremman polven edustajan näkemys hype-yrittäjän tulevaisuudesta. Mahdollisuus on miltei yhtä suuri kuin uuden Teemu Selänteen löytyminen junnujoukkueesta.

On jokseenkin huolestuttavaa että yrityksiä yleensäkin perustettaisiin vain exittiä varten, se on hyvä ottaa huomioon jo varhaisessa vaiheessa, mutta ensin yrityksen pitäisi tuottaa jotain lisäarvoa ympärilleen, oikeita tuotteita, toimintoja, palvelua tai mitä hyvänsä konkreettista.

Meillä Suomessa on hyvät mahdollisuudet kasvaa maailmanlaajuiseksi toimijaksi digitaalisella sektorilla, mutta niin myös kulttuurin ja käsityön sarallakin.

Miksi Ruotsalaiset tuntuvat onnistuvan lähes kaikessa missä me ei? Ainakin yksi merkittävä ero on rahoitus. Ruotsissa riskiraha on irtonaisempaa, meillä pitää antaa pankille 150.000 jotta saa 100.000 lainaa, ei sillä kasvuyrityksiä rakenneta jos ei riskiä jaeta. Valtion pitäisi osallistua aktiivisemmin PK-sektorin yritysten auttamiseen muuallakin kuin juhlapuheissa. Esim. pienyrityksen  valtion takauspaketti voisi olla simppeli tapa hakea takausta lainalle joka täyttää tietyt kriteerit toiminnan laajennuksesta, työllistämisestä jne.